Maailman vaikein asia

Seksuaalisuus

Suuri paha mörkö.

Likainen.

Mitä mä voin tehä? Se vaivaa mua hirveästi. Mua ahdistaa. En uskalla puhua siitä, koen itteni niin likaseks, en uskalla sanoa niitä sanoja ees ääneen, mikä osaltaan vaikeuttaa puhumista. Ehkä kirjottaminen tänne auttais? Johonkin on pakko purkaa.

Haluun kumminkin eka jakaa vastauksen ammattilaiselta, traumaterapeutilta, jolta anonyymisti kysyin tästä ainoasta asiasta josta ei saa puhua. Tässä on sen vastaus, joka on mun mielestä jotenkin lohdullinen:

Hei
Kiitos viestistäsi.  
Itsetyydytys on ihan luonnollinen asia. Sitä ei tarvitse hävetä. Jostakin syystä tämä asia saa sinussa liian voimakkaita tunteita aikaan. Nämä voisivat puhua sen puolesta, että lapsuuteesi on voinut liittyä jotakin seksuaalista hyväksikäyttöä tai sittten olet ollut todistamassa sitä  . Voit siis olla ihan oikeassa traumatisoitumisesi suuhteen.  
Lapsuudessa vakeasti traumatisoituneet täyttävät usein myös epävakaan persoonallisuuden diagnoosin. Pieneksi meneminen ja itsensä jopa vahingoittaminen itsetyydytyksen jälkeen viittaavat tähän asiaan. Samoin varhain alkanut itsetyydytys. Nämä ovat asioita, joita sinun ei tarvitse hävetä. Ymmärrän kuitenkin hyvin, ettei sanomiseni helpota sinua, koska tunne tulee jostakin hyvin syvältä sinusta.
Miksi asut tuetussa yksikössä? Mikä sinun muu vointisi on? Kuulisin näistä miellelläni lisää, jotta ymmärätäisin tilannettasi paremmin. 

Kirjotin toisen pitkän viestin. Ekassa siis tilitin sitä et kuinka itsetyydytys tekee ihmisestä likasen, kuinka häpeen sitä ihan hirveesti ja miten joskus sen jälkeen pahoinpitelen itteäni. Ja mitä vois asialle tehä kun siitä ei saa puhua. Tässä tokassa kerroin lisää taustoja ja pohdin että miten asiaa vois lähestyä.

Musta oikeesti tuntuis hyvältä päästä tästä eteenpäin. Mut jos joutuisin "tilille" itsetyydytyksestä terapiassa, musta sais pari ihmistä pitää kiinni että pystyisin olemaan olemassa, tai sitten katoaisin dissosiaation voimalla niin kauas etten palais sieltä pitkään aikaan. Terapeutti oli sitä mieltä että lähestytään pikkuhiljaa tätä aihetta, mä haluisin päästä puhkasee tän puhumattomuuden kuplan mut tää oikeesti on niin vaikee juttu, että mua pelottaa mitä tapahtuu jos puhun. Siks ois kauheen hyvä jos ois joku pitämässä kiinni, ja tarpeeks aikaa, koska musta tuntuu et tuun hajoo palasiks pahemmin kuin koskaan aiemmin.

TÄÄ VAIVAA MUA!! Tuntuu et halkean kun en puhu, mut en uskalla puhua, mikä aiheuttaa kamalan ristiriidan. Mitä mä teen? Ehkä tää kirjottaminen auttaa, joudun altistumaan asialle uudelleen, tääkin on jo ahdistavaa.


Itsetyydytys on paha asia. Mä olen tehny sitä. Mä häpeän. Oon itsetyydyttäny. Hyi. Tunnen itteni niin likaseks sen jälkeen, tunnen itteni kamalaks kun ees kirjotan tätä, ja toivon ettei kukaan tuttu tuu koskaan lukemaan tätä. Ne ei saa tietää et teen sitä. Hyi kamala oon likanen.

Musta likasinta on ehkä se eläimellinen himo mikä siihen kuuluu.

Okei tiiän järjellä että itsetyydytys on ok, sitä ei tarvii hävetä. Ja että kaikki tekee sitä. Mut tunteen puolesta: hyi helvetti. Seksuaalisuus vaan tuntuu niin likaselta asialta.

Ja mulle aina joskus, tän vuoden puolella muutaman kerran, on tullu mieleen et lähtisin huoraamaan. Ennen kuin muutin tänne, siis alkuvuodesta, mietin sitä ihan tosissani ja lähin ettimään netistä tietoa. Sit onneks tajusin etten pystyis siihen. En oo tehny asialle mitään, en oo toisaalta kertonukaa siitä. Haluisin huorata nimenomaan sen takia, et menisin rikki. Mut mähän oon jo rikki, mitä hulluutta tää nyt on?! Kai mä jotenkin koen et mul "ei oo tarpeeks ongelmia". Ja samaan ajatukseen varmaan pohjaa se toive, et mut raiskattais / hakattais.

Huh huh. Mitä pidemmälle tässä prosessissa etenen, sitä enemmän tajuun miten rikki mä oon.