Laita byrokratia asialle ja mene itse perässä

Huh kun pää surraa taas. Joskus tuntuu et aivot lähtee ylikierroksille pyörittelemään ja pohtimaan asioita, eikä siis mitenkään huonolla tavalla. Ajattelen superteholla, pohdin mun elämässä tärkeitä asioita, mut joskus tuntuu et se ajattelu ei pysähdy vaikka tarvisin aikaa olla ajattelematta. Se on aika väsyttävää kun ei saa ajatuksiltaan rauhaa, oli ne kuinka hyviä takas.

Niimpä tulin purkamaan niitä tänne. Kävin tänään terapiassa, ja puhuin kyllä koko ajan alusta loppuun. En tiiä oonko koskaan terapiassa puhunu noin paljon. Aika meni tosi nopsaa eikä tullu hiljasia hetkiä. Tai kun sellanen pari kertaa uhkas, päätin että mähän puhun ja sanoin sen vaike(ahko)n asian ääneen. Luulis mun nyt jo oppineen ettei se hiljasuus edistä mitään (paitsi pahaa oloa).

Ensinnäkin olin myöhässä terapiasta, mikä harmitti mua ihan suunnattomasti. Multa meni hyödyllistä terapia-aikaa hukkaan. Puhuin siitä, pohdin kans ääneen et pitäiskö tällasessa tilanteessa sanoo jotain.
"Kyllä se ois ihan hyvä. Tää on kans eräänlainen sosiaalinen tilanne."
"Jos nyt saa piikitellä niin et säkään koskaan sano."
"Mm." (Terapeutti on tosi useesti myöhässä, eikä se oo koskaan pahotellu sitä. Tää on kans vaivannu mua tosi pitkään mut en oo saanu sanottua ennen kun se nyt vaan tuli ulos mun suusta.)
Selitin minkä takia myöhästyin ja kuinka se turhautti, ja sit keräsin rohkeutta ja sanoin: "Mä oon pahoillani et oon myöhässä."

Kerroin sit et kävin osastolla, mut en ehtiny ees mainita että palasin takas samaan lääkitykseen (tai vähän viilattuun). Mistä mä puhuin?

Kysyin terapeutiltä pitkään vaivanneen kysymyksen: maksaako Kela tietyn määrän käyntejä vai tietyn määrän vuosia (jossa on max se 200 käyntiä)? Eli jos mulla "jää käymättä" käyntejä, voinko käydä ne "neljäntenä vuonna"? Terapeutti sano et ei voi käydä, se on se 3 vuoden sisään käytävä, yleensä ekat kaks vuotta 2 x vko ja kolmas vuosi 1 x vko mut se on omä asia käykö vai ei.

Mua nimittäin huolestuttaa et oon välillä käyny aika laiskasti, et jäänkö tavallaan tappiolle. Koitin varmistella terapeutilta onko tää tietoa vai mutu-tuntumaa. Soitin sitten Kelaan ku asia jäi vaivaamaan, ja selvis et Kela ei välitä kuinka tiheesti käy, raamit on max kolme vuotta ja vuodessa max 80 käyntiä, yhteensä kolmessa vuodessa kuitenkin max 200 käyntiä. Eli voisin nyt käydä useammin, koska selvis kans et mulla on viiisenkymmentä käyntiä jäljellä! (Mikä tarkottaa et oon käyny terapiassa ~150 kertaa :0). Hyvä, sillä mulla on nyt ihan hirveesti puhuttavaa! Saa nähä mitämieltä terapeutti asiasta oon saanu siitä sellasen kuvan et käyn kerran viikossa. Kysyn asiaa ens kerralla.

Puhuin kans siitä et musta tuntuu et manipuloin. Sillonkun kun olin käsiraudoissa osastolla, kun tappelin vähän vartijoiden kanssa, musta tuntuu et mä manipuloin sillon. Koska: halusin et musta pideltäis kiinni, ja tavallaan ite ajoin sen tilanteen siihen, et ne joutu nappaa musta kiinni. Ja musta tuntuu et ne luulee et olin ehkä niin ahdistunu etten tajunnu, mut mä suunnittelin sen tilanteen kokonaan itte, kun olin tajunnu et nyt ois mahollisuus tulla kiinnipidellyks. Mikä siinäkin on se suola et se maistuu niin hyvältä? J:n mukaan se johtuu mun läheisyydenkaipuusta. Mä koitin tuoda tota kans esille, et mul on kamalan iso läheisyydenkaipuu mut en osaa pyytää.

En voi melkeen uskoo et puhuin näin paljon :) Täyttä asiaa alusta loppuun. Toisaalta, miten monta käyntiä mulla onkaan ollu, kun musta tuntuu ettei päästä aiheeseen... No, tästä lähin mä Puhun!

Oon ollu tänään tehokas. Vähän akuankkamainen päivä, vaikkei ookaan menny kovin paljon asioita pieleen. Oon kuitenkin jatkanu yrittämistä, en oo luovuttanu ja oon siitä nyt tosi ylpee! Mut samalla mietin, et aina kun mun mieliala vaihtuu tai teen asioita tai päätöksiä joita en normaalisti (=äskeisellä fiiliksellä) olis tehny, mä rupeen miettii et mistä se johtu. Ainakin noi mielialanvaihtelut - niistä oon kuullu tosi monelta ettei se oo normaalia (näin nopeesti siis). En tiedä, oliks se minä vai häiriö? Vai oonks mä häiriö?

Pelottavaa kun ei tiedä onko oma toiminta omassa hallinnassa, onko se mitä haluu se mitä oikeesti haluu vai vaan häiriön aiheuttama tunne jolloin luulee haluavansa. En tiedä kuka mun elämää ohjaa. Mä totta kai haluaisin olla ite ratissa (vaikkei siltä aina kuulosta), ja oon käsittäny et se on aika yleinen tarve ihmisillä. Mut en tiedä, viekö mun ongelmat mua. Mä haluun viedä häiriötä, ei niin että se vie mua.