No oonpas mä kirjotellu harvakseen tässä tän vuoden puolella. Ehkä se kertoo siitä etten koe enää niin suurta tarvetta kirjottaa, kun oon pystyny puhuu mun ongelmista.. ja mulla menee nykyään niin pirun hyvin etten kestä :') Nytkin kuuntelen musaa ja katoin musta otettua hyvää kuvaa ja mun tekis mieli haljeta ku oon niin onnellinen!
Tavallaan en ois ikinä uskonu et mulla menis joskus näin hyvin. Mussa on kuitenkin ollu se pieni toivonkipinä, joka on aina pienellä äänellään kertonu mulle, et vielä joskus kaikki on hyvin. Ei aavistustakaan, miten sinne pääsee, mut joskus, jossain on se hyvinvoiva ja tasapainonen Huolipallo. Erittäin pelottavaa on se, kun se vihdoin löytyy. En voi kylläkään väittää, ettei se toivonkipinä ois koskaan sammunu. Pari kertaa niin on käyny. Ihan muutaman kerran, oon ollu niin epätoivonen etten oo pystyny uskomaan enää oikeen mihinkään ja oon ruvennu ajattelee et ehkä mun kuuluuki kuolla itsemurhaan. (Meinasin kirjottaa et ehkä mun kuuluuki kuolla elämään :D Ehkä, jopa todennäkösesti elämästä ei selviä hengissä.)
Musta on tullu rohkeempi, sosiaalisesti. Tai siis, ehkä rohkee on väärä sana. Mä meen enemmän, ilmottaudun mukaan vaikken kunnol ees tiedä mistä on kyse. Löydän itteni puhumasta asiaa, kun oon vasta tajunnu et oon saanu ajatuksen. Lisäks puhun kovemmalla äänellä, ihan huomaamatta ja yrittämättä. Ja oon rutkasti enemmän paikalla nykyhetkessä; nykyhetket vaan jatkuu, jotkut normaalit arkiset asiat tuntu etenkin aluks jopa kaks kertaa pidemmiltä! Lisäks heitän paljon rohkeemmin kaksmielistä läppää. No, tästä viimesestä on ainakin kiittäminen J:tä ;D
Mä luulen et mua on ihan hirveesti auttanu tää nykyinen koti. J, koska sen avulla oon pystyny rakentamaan sitä jotain mitä joskus jäin vaille. Kiintymyssuhde? Lisäks, mun suht uus innostumisenkohde. Kaikkia ongelmia parantava asia: faster EFT. Se on keino, jolla pystyy mm. muokkaamaan suhtautumistaan omiin muistoihin, eli esimerkiks tekemään kipeestä muistosta "vaan muiston". Parasta ikinä! ♥
Terapianhakupaprut laitettu eteenpäin, menee kuulemma 1-2kk et ne tekee päätöksen saanko rahotusta. Nykyään vaan se terapia tuntuu kovin turhalta, koska FEFT on auttanu mua niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta käytössä. Kerrothan, jos et halua kommenttiasia julkaistavaksi, muuten julkaisen kaikki syynistäni läpi päässeet ja vastailen fiiliksen mukaan.