Luinpa vanhoja blogitekstejä. Kylläpä on ollu vaikeeta! Mua naurattaa se millanen oon ollu. Hyväntahtosesti. Kaikki on muka niin vaikeeta :D Mut toisaalta, tossa tilanteessa. Ne jotkut jutut saa mut ihmettelee, et kaiken ton jälkeen mä viel syytän itteeni, et mua ahdistaa. Totta kai mua ahdistaa! Pelkäsin niin kovasti puhua.


Mua kuumottelee kirjottaa tänne. Kai se kun kirjotan niin paljon J:stä. Ei niinkään se, et se näit lukis, vaan se et jos joku muu, työntekijä vaik lukee. Pelkään sitä et tehään jotain väärää. Pelkään, et mennään yli rajojen, niiden, joita on työntekijän ja asiakkaan välillä. Viime aikoin oon kyl ruvennu pitää J:tä enemmän ystävänä kuin työntekijänä. Toki tukena ja turvana. Mut J on ihminen.