Eilen tein sen.
Kirjotin terapeutille lapun. Lapussa luki näin: "Muistaksä kun mä kerroin pesseeni itteni kloorilla? Mä haluun et sä tiedät mitä tapahtu, vaik mua ahdistaa ihan järjettömästi. Tiedän et muuten mua jää häiritsee. Se oli jotain seksin tapasta. Mä koitan olla olematta likanen. Olin kännissä. Koitin pestä sitä likasuutta pois. En onnistunu. En ehk haluu puhuu tästä."
Mä nimittäin mietin J:lle ääneen et pitäiskö mun kertoo terapeutille siitä mitä mun Halinallen välillä tapahtu sillon syksyllä. Ja tajusin, et jos en kerro, mua jää vaivaamaan, kun tää terapia loppuu ihan just :0
Niimpä päätin et yritän. Kävellessäni paikalle määrittelin tän käynnin tavotteet: 1. Anna lappu 2. Älä poistu paikalta 3. Älä hajota mitään.
Onnistu! Mä rupesin itkee melkeen heti kun olin istunu tuoliin. Tärisin ja ahdisti ihan suunnattomasti, pelkäsin niin hirveesti et terapeutti rupee pitää mua likasena.
Kerroin et haluun antaa sen lapun. Ja et en oo varma haluunko puhuu siitä. Terapeutti kysy et onko muita asioita kun tää, ettei jää käsittelemättä. Sanoin etten tiiä kun en ihan pysty ajattelee nyt kunnolla. Huomasin, et mun terapeutti osotti olevansa kehityskykynen. Se piti huolen siitä ettei tullu pitkiä hiljasia hetkiä, koska en tykkää niitä. Se sano siitä suoraan, kysy jotain ja sano ettei nyt tuu niit hiljasii hetkiä.
"Mikä sua itkettää?"
"Mua pelottaa mitä tapahtuu kun mä annan tän paperin."
"Mitä sä pelkäät?"
"Sun ajatuksia."
(Jatkan tätä kun pitää nyt mennä. Ja häiritsee ku jää muuten jotain asioita julkasematta ku en oo kirjottanu niit loppuun.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta käytössä. Kerrothan, jos et halua kommenttiasia julkaistavaksi, muuten julkaisen kaikki syynistäni läpi päässeet ja vastailen fiiliksen mukaan.