Se palaveri meni hyvin. Tää meiän yks työntekijä jolle en oo antanu kirjainta kysy edellisenä päivänä mun lääkkeistä. En halunnu valehdella nii vastasin rehellisesti. Palaverissa sit ainoo jolle asia tuli uutena oli lääkäri. Se ei innostunu, tarjos vaan et voi kirjottaa kyl uuet reseptit JOS haluisin alottaa lääkkeet uuestaan. En tarttunu ideaan.

Jatkosuunnitelma: seksuaaliterapia. Lääkäri lupas selvittää et saisko seksussliterapiaan Valtava-rahotusta. Ja konsultoi neuropsykologii et oisko hyötyy jostai astiylherkkyystesteistä. Turha homma musta vähän, koska mul on jo siihen keino ja länsimainen lääketiede ei oo se mikä puree. Tiedän, kuulostan epätoivoselta ja sitä alan oleekin. Tänään olin ihan vähällä lähtee kotiin kesken tunnin kun en kestäny sitä niiskuttelua. Koitin parhaani olla itkemättä ja jaksoin sillä ajatuksella ettei huomen tarvis mennä kouluun. Kuljen sinne julkisilla, ja tänään olin ihan murhaa melkein suunnittelemassa kun viereen istu tyyppi joka sekä söi purkkaa että niiskutteli. Ihan hirveetä tuskaa. Ja tähän kohtaa ei sit yhtään valituksia siitä et marisen pikkuasioista, sillä tää ei todellakaan oo sitä vaik saattaa vaikuttaa siltä. En kestä tiettyjä ääniä, ne venyttää mun itsehillintää niin pitkälle etten ois ees uskonu et sitä riittää niin paljon. Mä oon ihan rupeemassa itkemään, enkä saa henkee. Okei, viime päivinä oon ollu aika itkuherkkä.

Se eka tunti oli siis ihan tuskaa. Samoin matka kouluun. Tää ongelma on täl hetkel sen kokonen, et jos tekisin itsemurhan (ei oo kyl suunnitelmissa), niin tää ois yks erittäin painava syy siihen. Mut täst ois mahollista päästä eteenpäin, pois, ja sen haluun tulenpalavasti tehäkin.

Mua ärsyttää ku on niin paljon asioita ja ei vaan kerkee. Millon kouluasiat on hoidossa nii ihmissuhteet on ulapalla. Ja mitä muita näitä nyt on. Blogi. Ihmissuhdetaidot. Itsensä kehittäminen. Terapia. Itsestä huolen pitäminen. Vapaa-aika. Haluun tehä kaiken mut ei vaan kerkee ja sit harmittaa. Ja tää ikuinen, ajoissa nukkumaan meneminen. Ei vaan osaa. Ja ärsyttää et jos mul on myöhempi kouluaamu, meen myöhemmin nukkuu, vaik haluisin mennä samoihin aikoihin nukkuu, sillä aikaisista aamuista vaan kertyy univelkaa.

Ja koitan pitää mun uudenvuodenlupauksesta, et vähentäisin stressaamista, mut niin helposti vaan luisun tutuille urille. Liikuntaaki oon koittanu ruveta harrastaa ku viime syksyn aikana en tehny oikeestaan mitään.

Hyvinä puolina tein päätöksen Halinallen kaa ja annoin sille rukkaset, ja oon ollu päätökseeni tyytyväinen. Ja hyppäsin kynnyksen yli, pyysin J:ltä päästä syliin ja pääsin! :) ♥