Vielä joskus

Mitähän sitä kirjottais. Stressaa. Mut elämä rullaa, ja se on mahtavaa :) ♥ Tuntuu että vihdoin on kääntyny parempi lehti mun elämässä!

Puhuttiin tänään J:n kanssa seksuaalisuudesta. Ja paljon kaikesta muustakin, mut se oli sellanen keskustelu mikä jäi nyt mieleen. Lääkäri siis soitti, en muista kirjotinko siitä tänne, kun puhun nykyään kaikille kaiken. Se sano että saan ajan polille psykologille - tietenkin vaan jos haluun ja kyllä halusin - joka sit arviois et hyötyisinkö seksuaaliterapiasta. Ja jos se on sitä mieltä että hyötyisin, niin saisin Valtava-rahotusta! Ihan mahtavaa, koska olin jo uskonu ettei seksuaaliterapiaan pysty saamaan sitä, kun niin vähän puhuttiin. Ja mä luulen ettei tuu ongelmii vakuuttaa psykologia, koska mulle tekee jo niin vaikeeta ees puhua seksuaalisuudesta. Toivotaan parasta! :) Vaik J kyllä muistutti et siel sit tarvis oikeesti puhua... hui kamala!

Musta on ihanaa et voin puhuu J:lle. Mä sanoinkin sille, et vihdoin luotan siihen ettei se haluu mulle mitään pahaa (vaik en sit tiiä mitä muuta se suunnittelee mun pään menoks ;) ). J on ehkä ainoo jonka kaa pystyn puhuu seksuaalisuudesta (paitsi no, Halinalle tavallaan). J on ihan kamalan avoin, joskus pelottaakin sen avoimuus, ja se jotenkin tekee sen et sille on helppo puhuu. Musta on niin paljon helmpompi avata suu kun J jotenkin myöntää ite olevansa seksuaalinen olento. Niin sit mä en ookaan se ainoo "paha" ja "likanen".

Ajattelin seksuaaliterapiaan tavotteiks: pystyä puhumaan kaikesta seksuaalisuuteen liittyvästä, kokea että seksuaalisuus ei ole likainen asia ja sit oli joku kolmas juttu vielä... en muista nyt.

Sivuttiin J:n kanssa kans sitä mitä tapahtu sillon Halinallen kanssa... mietin ääneen et pitäiskö mun kertoo siit terapeutille, uskon et pitäis koska muuten mua jää vaivaa etten oo sille kertonu. J kysy et haluisinko kertoo eka sille, ja hämmennyin et mitä mä siitä sanoisin.
"Vaikka että mitä tapahtu. Koska enhän mä tiedä kaikkee."
"Nii... no et tiedäkään ja mä en tiiä onks se hyvä vai paha."
J koitti kysellä, mut en saanu puhuttuu ku en pysty sitä ees itelleni myöntää. Kielsin ees et se oisin ollu minä. Ja ihmettelin kuinka J voi hyväksyy mut vielä vaikka oonkin niin "likanen".

Mietittiin mistä tää mun Big Problem vois johtua. Mä luulen et 1) oon jotenkin reagoinu mun siskon keissiin tai 2) mulle on käyny jotain tai 3) oon omaksunu mun vanhempien (isän) ajatumalleja, koska musta tuntuu et se on jotenkin yläpuolella seksuaalisuudesta, että halut ja tarpeet on "huonompia" ihmisiä varten. Tai siten se tuntuu ajattelevan. Tai sitten yks teoria on kans se et oon tehny jotain (itsetyydyttäny?), mistä oon jääny kiinni ja siitä oon tehny jonkun päätelmän. J sano kans et sehän voi olla et mitä onkaan käyny, jos jotain on käyny, se ei välttämättä ees liity seksuaalisuuteen. Joka tapauksessa, se syy ei välttämättä ees oo tärkee. Tärkeetä ois miettii, miten tästä päästään eteenpäin. Huokasinkin, et alkaispa se seksuaaliterapia jo. J sano et ollaan tässä päästy jo eteenpäin.

Mä jännitin kai aika paljon. Tärisin koko sen ajan ku puhuttiin seksuaalisuudesta. Ja jännitin niskan/hartiat kipeiks. Tärisen taas kun kirjotan. Ja olin tippa linssissä, oisin itkenykin, mut ei se vaan tullu. Jotain tärkeetä piti viel tästä keskustelusta kirjottaa mut en muista...


Oon ollu viime aikoina niin onnellinen et itkettää :') En ois vaikkapa vuos sitten et ikinä oisin päässy näin pitkälle, et elämä oikeesti voi helpottaa! Ja puhuttiin siitäki J:n kanssa. Millanen olin kun tulin tänne, järkytyinkö J:stä kun se on aika... persoonallinen ja sen huumori on melkosen rajua :D Kuulemma olin kuin ajovaloihin joutunu kauris. Voin uskoo sen. Oon muuttunu siit ihan hirveesti. Ja kuulemma oli turhauttavaa kun usko et mä nousen sieltä pohjalta, mut en ite uskonu. Ja kuulemma palkitsee kun mä rupeen uskoo siihen, ja sit vielä enemmän kun joskus sanon etten tarvii J:tä ja muita enää. Vielä joskus.


J on ehk eka ammattilainen joka puhuu siihen malliin et se ei hylkää mua. Se sanoo aina välillä et saan joskus lähettää sille kortin jostain Kanariansaarilta missä oon perhelomalla. Vielä joskus :')

Musta tulee vielä ihminen. Musta tulee vielä nainen. Vielä joskus.