Ikävöin samalla kun potkin muita ulos mun elämästä

Olen kaatunut langennut loukkoihin,
joista auennut on ovi ainut alaspäin
ja niihin mun haaveet haudattiin
sain uudet haaveet ja nousin
kauas päässyt oon
enkä sun surulapsesi tahtonut koskaan mä olla
vaan nousta korkeuksiin

(Kaija Koo - Surulapsi)

J sano et toi biisi kuulostaa multa. Kuulin siitä tänään pätkän radiosta ja se on soinu siitä lähtien päässä. Kuuntelin sen nyt ja oon kai aika tunteikkaalla tuulella kun mua vähän itkettää ja... en tiiä mikä tunne tää on mun usein tuntuu tältä ja se on voimakas tunne. Kaipuu. Elämännälkä. Suru. Ajatus siitä että paljon on takana, ajatus mitä kaikkea onkaan edessä. Kyynel siitä mistä kaikesta oon selvinny. Äh, nyt mä rupeen oikeesti itkemään :')

Huomenna puhun Halinallelle. Sanon rehellisesti mitä mieltä oon. En oo valehdellu sille, oon vaan pohtinu asioita itekseni, sulatellu. Koska oon halunnu miettiä ite, tiedän kyllä et se haluu mut. Puhuin J:lle et aion puhuu Halinallelle. J vähän niin kuin epäili et oonko varma mun päätöksestä. Mulle tulee J:stä sellanen olo et se haluis et me ollaan Halinallen kaa yhessä, koska se toivoo meille kummallekin hyvää ja me viihdytään yhdessä. Mut musta tuntuu et se menee mun yli. Mä en voi. Vaikka J kuinka haluis hyvää, tässä asiassa on väärässä. Okei, se ei tiedä kaikkea, en oo tainnu selittää sille viimeaikasia oivalluksia. Se ei tiedä mun fiiliksiä. Eikä se tätä asiaa päätäkään. Musta vaan tuntuu et se vaikuttaa muhun liikaa. Mä otan siltä liikaa vaikutteita. Muistutan nyt itelleni että mä oon tätä mieltä, että en haluu suhteeseen Halinallen kanssa. J saa olla siitä mitä mieltä vaan. Mä oon epäröiny sen takii etten oo tienny mitä haluun. Ja oon epäroiny siks että pelkään dumppaavani Halinallen ulos mun elämästä sen takia et seurustelu / läheisyys / tms on mulle kamala juttu, vaikka oikeesti pitäisin siitä. Tavallaan et pakenisin niitä asioita, ja selittäisin sen sillä ettei Halinalle oo mun tyyppinen ihminen.

Sit muihin aiheisiin. Mulle tuli eilen kamala ikävä B:tä. Ja yhtä toista tyyppiä, joka oli B:n ja J:n tapanen hyvä ihana mahtava paras tyyppi ♥ Nyt oon ikävöiny niitä kumpaakin. Okei, myönnän, eksyin facebookissa ja etin ne. Mun periaatteena on se etten oo ees ettiny ammattilaisia facesta, mut nyt jotenkin lipsahti. En tiedä ees miks, en oo ikävöiny niit pitkään aikaan. Hassua. Musta tuntuu et muista hyvistä tyypeistä oon päässy yli mut nää kaks on jääny vaivaamaan. Ehkä mä en oo surru niitä tarpeeks. Ikävä on ♥

Sit viel yks juttu ennen kun meen iltapalalle ja salkkareille. Mä näin hyvännäkösen miehen! Ensimmäisen mun elämässä :0 Se tapahtu joulun alla, en oo tajunnu kirjottaa tänne (kai). En oo koskaan elämässäni nähny, nyt se tapahtu. Se näytti hyvältä ja mä katoin sitä siks et se näytti hyvältä. Hämmentävää. Mut musta tää kertoo sitä et oon kasvamassa! :) Ehk alan päästä pikkuhiljaa siitä pikkulapsivaiheesta, kun nään muitakin ihmisiä kuin J:n ja tajuun et J ei ookaan jumala (vaik kyl se on).

Niin ja J siis sano sitä et toivoo et oon Halinallelle hellä. Mä yritän, en halua olla töykee. Luulen et ymmärrän miten tärkeä asia oon sille, enkä haluu rikkoo sitä olemalla ajattelematon ja tyly. Herkistä tunteista kumminkin kyse. Mä puhuin murehtivani et tiedän kyl et mä selviin ilman Halinallee mut pelkään et se ei selvii. "Niin mäkin. Etenkin kun nyt kaikki näyttää menevän niin hyvin", J sano, mut sano et tää on sellanen asia mihin se ei voi vaikuttaa mut toivoo parasta.

Terapiassa puhuttiin tänään siitä mitä voisin sanoo Halinallelle, siitä mitä ajattelen siitä, mitä ajattelen J:stä, kuinka pelkään et se hylkää ja vähän tulevasta palaverista.