Ja elämä on nannaa, koska hali on vain yhden pyynnön päässä

Torstai: 
Juuri nyt mikään ei vois olla paremmin. Koulu menee hyvin, enkä tarkota pelkkiä numeroita. Mulla on ystäviä. Mulla on tukena ihania ihmisiä. Tulevaisuus näyttää valosalta, mul on paljon unelmia ja tavoitteita joita kohti kuljen. Ongelmat alkaa hälventyä, pystyn puhumaan enemmän kuin ikinä. Elän läsnä nykyhetkessä, näen maailman kauneuden. Mun elämä tuntuu mun elämältä, en vaihtais kenenkään kanssa. Muhun uskotaan. Mut mikä tärkeintä: mä uskon itse itseeni.


Perjantai:

Mua ärsyttää. Terapeutti istuu hiljaa, keinuu hiljalleen tuolillaan. Mä sanon jotain. Hiljaisuus. Miksei se puhu? Tää hiljaisuus ei hyödytä ketään. Nää hiljasuudet saa mut dissssosioimaan. Unohdan mistä puhuttiin. Kun terapeutti vastaa jotain, kysyn mitä koska en kuule, mutta se ei toista, koska sekään ei kuule mua. Turhauttavaa. Ihme et oon edenny täs terapiassa. Miks helvetissä mä tyydyin just tähän terapeuttiin? Mitä vittuu mä teen sen kanssa kun se on hiljaa ja varmaan kolmasosa terapia-ajasta menee hiljasuuteen. Ei mikään ihme et on vaikee puhuu. Hiljasuuden rikkominen on vaikeeta. Miks J:lle on helppo puhuu, vaik se jatkuvasti lörpöttelee, kertoo omia asioitaan? Ehkä just siks. Terapeutin huoneessa loisteputki valaisee mun asioita, mut terapeutti ei nää niitä ellen kädestä pitäen raahaa sitä niiden eteen. Kato tässä on asia A. A:hän liittyy sitä ja tätä. Sen tuntuu tältä. Terapeutti on ihan niin kuin pulkka jota raahaan perässä. Tule tänne, kiinnostaaks sua ees?! Miksei se auta, miksei se kysele? Miks se puhuu vasta kun oon turhautunu hiljasuuteen ja mulkasen sitä. Unohtanu mistä puhutaan. Miks mun päätä särkee kun oon dissosioinu? Miksei terapeutti kuule puoliakaan siitä mitä mä puhun, miks se iteki puhuu niin hiljaa?! Är-syt-tää!


Maanatai:

Mitä puhuisin terapiassa? Oon ajoissa, vähän yli puol tuntia aikaa, kun tää aika on hankalasti enkä kerenny välissä kotiin. Niin oon erittäin ajoissa. Käytän siis tän terapia-ajan täysillä, kun kerran tän varasinkin ja tän takia joudun tekemään ihme järjestelyjä.

Mistä siis puhuisin? Mikä tois mulle hyvän olon, jes mä puhuin täst aiheesta? Viimeks ainakin jurppi kun terapeutti oli tyhmä. Voisin alottaa siitä. Alottaa puhumisen siitä et mitkä asiat täs terapiassa mun mielestä mättää. Ajatella, aiemmin en ois voinu millään uskaltaa sanoo tämmösii asioita ääneen, nyt se ei tunnu ollenkaan niin mahdottomalta. Oon edistyny, ja nyt viime aikoina oon iteki alkanu huomata sen! :)

Kohta 1. Kerro mikä terapiassa mättää. Seuraavat asiat: pitkät hiljasuudet, ei puhuta Oikeista Asioista, päämäärättömyys, en osaa vaihtaa puheenaihetta. Ne kaikki paperit ja tehtävät, en saa tehtyy niitä vaik haluisin.

Kohta 2. Mitä mulle kuuluu. Suht lyhyesti, koska nää ei oo kovin vaikeita asioita, ja voin puhuu näit muillekin.

Kohta 3. Asiaan. Mut mikä se asia on? Mitä teen Halinallen kaa? Se on varmaan se mikä päällimmäisenä painaa. Mut mitä tästä? Koska tää on aika... no täs aihees ei tavallaan oo ideaa, sisintä. Ehkä aihe voiskin olla se et miksi seksuaalisuus on mulle niin vaikee asia. Mut siinäkään ei oo mitään erityistä vaikeeta mikä vaatis tulla ääneensanotuks. Paitsi se mitä Halinallen kaa tehtiin... Miten voisin kertoa siitä terapeutin loisteputkilampun valossa? Oon niin varma et sit hajoon tai.. En tiedä. Jotain tosi pahaa tapahtuu sit. Vai tapahtuuko? Mä vaan en voi myöntää sitä terapeutille! En en en! Koska... mä en voi, en haluu myöntää olevani likainen. Koska terapeutti ei liity mitenkään seksuaalisuuteen, se on ite puhdas kuin pulmunen ja kaikesta tästä ulkopuolella. Tiedän et näin ei oo mut se tuntuu ihan siltä! Mä en haluu olla likanen. En haluu myöntää sitä. (Viimeks terapeutille ei ollu selvää mitä likanen tarkottaa - omituista. Likanen on mulle yhtä kuin seksuaalinen, kai tää on ees lukijoille selvinny? Tosin tääl blogissa puhun paljon suorempaan ja käytän oikeita sanoja. Etenkään terapiassa en suostu (uskalla) sanoo ääneen esim. sanaa seksuaalisuus.)

***

Oon ollu niin paljon menossa etten oo taas kerenny kirjottaa. Mut miks mul on niin kova kiire, mitä mä teen?
Nyt ainakin oon väsyny. Mun pit'äis periaatteessa olla jo nukkumassa. Haluisin ehtii kattoo enemmän telkkaria, mut mulla ei oo aikaa. Kai se on hyväkin, sillä tvn kattomista pidetään usein turhana. Mut mitä mä oikeen teen?

Tänään romahdin, osittain. Halinallen takia. En tiiä mitä teen sen kanssa, ja kun tunnen itteni aina J:n seurassa niin pieneks, niin mua yleensä ahdistaa koko juttu Halinallen kaa. Mut selvisin, koska osasin pyytää läheisyyttä. Se oli niin paras tilanne.

Istuin sängyllä, itkemässä. J oli istunu siinä ja me juteltiin vähän. Mun piti kokkaa, J houkutteli mua keittiöön. Mä surin mun menetettyä mahdollisuutta, mut J palas vähän myöhemmin ovelle, ja olin ehtiny keksii mitä sanoa: "Yks paha - ja likanen - ja lapsellinen ihminen - vie liikaa aikaa - ja vaatii liikaa -"
"Mitä sellaselle lapselle pitäis tehä?" J ei tainnu kuulla ihan oikein.
"Sitä pitää halata."
"Halata ja kertoo et kaikki on hyvin."
Mä luulin jo et J ymmärs niin että mä koitan hoitaa itte sitä lasta. Ja olin jo masentumassa et nyt se lähti pois kun oisin tarvinnu halia (en tainnu kattoo sitä niin en nähny). Ja J olikin tullu istuu mun selän taakse sängylle ja veti mut haliinsa. Ihanaa. Paras hetki, vieläpä kun luulin että se lähti ja jätti mut tähän vaille kosketusta, niin se olikin siinä ja toteutti mun toiveen ♥
 
Mä rupesin siinä itkee uudelleen. Se oli eri itkua.
"Eiks sen pitäny lopettaa itkeminen?"
"Sitä vaan ei oo halattu tarpeeks. On jääny sisälle niin paljon turvattomuutta."

Mä luulen et se oli jotain syvältä kumpuavaa, menneisyydestä palautuvia tunteita. Jotain, mikä pystyy purkautumaan kun ymmärtää et tilanne on turvallinen. Voiskohan mussa olla sellanen osa (jos nää osat on totta), joka ei ymmärrä puhetta. Koska musta tuntuu oikeesti turvalliselta vaan sillon kun joku halaa, tai kun joku pitää kiinni. Siks kai mä uskon et must ois helpompi ilmasta vaikka vihaa niin et joku pitäis tiukasti syliotteessa; mun ei tarvis pelätä et rikon jotain tai jonkun.

Ei mun pitäny ruveta pohtimaan, mä olin menossa nukkumaan ja nopeesti päivitän nää mun aiemmin kirjottamat tekstit !  Teksti vaan lähti lapasesta, taas. Ei haittaa.