Invited in a common secret

Keskiviikkona kirjotettua:

Chattailin tänään netissä asiantuntijan kanssa. Kerroin sille mun viime viikonlopun sekoilusta(?) ja pohdin miten pystyisin kertomaan J:lle ja terapeutille. Pelottaa. Varmaan ei sais miettii etukäteen et tuun hajoomaan, mut mä tiedän, tunnen itteni ja ahdistukseni jo sen verran hyvin, että tiedän tulevani hajoamaan perjantaina, kun nään J:n. Mä en kehtaa kattoo sitä varmaan silmiin, mut tsemppaan itteni kertomaan sille ees jotenkin. Häiritsee vaan kamalasti kun se tuntee kans H:n ja ne näkee keskenään ja puhuu mitä puhuukaan.

Se asiantuntija kans tsemppas mua puhumaan ja kertomaan, koska asia selvästi vaivaa. Kerroin sille kans huoraamisajatuksista, pahoinpitelystä itsetyydytyksen jälkeen ja likasuuden tunteesta. Se mietti kans seksuaaliterapiaa, ja kuulemma niillä on ilmasia aikoja! Puhutaan netin yli ens kerran viikon päästä, se lupas selvittää asioita siihen menessä :)

Kuulumiset nyt:
- Kerroin J:lle. Tai oikeestaan se arvas sit kun kyseli ja mä vastailin. Se ei pidä mua likasena, mitä ihmettelen suuresti.
- On ollu yksinäistä kotona, kun Sininen on jossain omilla teillään eikä toista kämppistä oo (toivottavasti tulis pian).
- Mun ja H:n suhde on mietityttäny paljon. Tänään ahdistuin mahottomasti ja vannoin etten enää koskaan halu nähä H:ta. Niin ja H on nyt sitten täällä nimellä Halinalle. Ei siks että mä pitäisin siitä, pois se minusta!! Se vaan on nallekarhumainen, oon miettiny tätä aiemminkin.
- Vietin suurimman osan tästä päivästä askarrellen J:lle synttärikorttia. Ja kävin ostamaan sille kimpun gerberoita :)
- Mulla on ollu syysloma, niin oon ollu menossa ja nähnykin ihmisiä. Ja myös feidannu törkeästi, kuten Halinallen tänään.


J aiheutti mulle tänään ahdistusta kysymällä, onko mulla minkäännäköstä ehkäsyä käytössä. Mä hämmennyin, kuittasin asian vastaamalla rehellisesti ei jotenkin huumorilla höystettynä. Ärsyttää vähän kun en osaa olla vakava vaan joskus tälleen hämmennyn ja pistän vitsiks. Siit tuli kumminkin se olo et J ajattelee et mä jatkossakin meen Halinallen luo... tekee juttuja.

Ja koin myös kriisin sen kautta et jotenkin uppos kalloon et myös J on likanen. Sanoin sen. Olin ahdistunu, mun ois pitäny mennä Halinallen kaa leffaan. Soiteltiin ja sanoin et haluun vaan antaa J:lle kortin. Niin mun pitikin. Ja niin teinkin, mut sen jälkeen kai muutuin pikku-huolipalloks kun J oli paikalla, ja olin hirmu ahdistunu et en haluu Halinallen luokse koska se aikoo mulle pahaa. Pelkäsin nimenomaan sitä, että en pysty hallitsemaan itteäni, menetän kontrollin... eli siis haluan tehä jotain seksuaalista Halinallen kanssa. Ja se tuntu siltä et jos ikinä enää teen mitään sellasta, kaivan iteltäni lusikalla silmät pois päästä. (J: "Kiitos mielikuvasta.")

Enkä siis vastannu Halinallen soittoihin tai pistää sille mitään viestiä. Kamala ahdistus, se tuli näkyviin ulkomaailmalle, kun kuulin mun puhelimen soivan ja tiesin et se on Halinalle. Kun sit J:n puhelin soi, luulen et se oli kans Halinalle, ja mä painuin huoneeseeni ja pistin oven kii. Pysyin siinä melkein liikkumatta tosi pitkään, tunnin suunnilleen. Nii ja J tuli perässä, se koputteli mut kun en avannu niin se tuli avaimilla. Kai se halus varmistaa etten tee itelleni mitään. Juteltiin vähän, ja ensi kerran mua ei kiinnostanu et J oli siinä, en ois tavallaan halunnu et se tulee paikalle.

Mua ahdisti niin et hain keittiöstä veitsen, pyörittelin sitä. Mulla oli se olo et oon sekoomassa, mietin mitä veitsellä voisin tehä, ja uskoin että tää on suuri salajuoni. Kaikki on seksuaalisuuden puolella, ja mä oon ainoo joka näkee sen todellisen luonteen: se on likasta!! En haluu antaa periks.

Mun teki mieli - kuten on joskus aiemminkin - tunkea veitsi... miten sen nyt sanois.. sisälleni. Mä en tiedä mistä toi mielihalu tulee, koska en koe mitään himoa veitsiä kohtaan, haluun nimenomaan et se sattuis ja ois ikävää, mut toisaalta oon ihminen ja välttelen kipua. En tehny näin, itkin vähän ja tökin veitsellä mahaani, tiesin tekeväni väärin ja menin J:n luo kertomaan salajuoniteoriasta. Eiku oliks se aiemmin. Kun mua ahdistaa niin saatan ramppaa paljon eri paikoissa kotona.

Joka tapauksessa pyysin J:tä ottaa veitsen, ja jäin sit siihen itkemään.

Sillon kun olin lähössä, pyysin J:ltä mun linkkaria takas (minkä annoin sille takavarikkoon omasta halustani pe kun pelkäsin hajoomista). Me katottiin toisiamme ja toivoin et J tajuis et nyt ei oo todellakaan hyvä hetki antaa sitä. Mun ajatuksena oli se et nään Halinallen ja jos tapahtuu jotain seksuaalista, mä meen rankasee itteeni vaikka vessaan.

J ei nääkään mua likasena, mikä on mahtava juttu. Ja tosi outo, tietenkin. Itkin sitä et J näkee kuinka likanen mä oon. Tää on katastrofaalinen tilanne: mä oon seksuaalinen olento, oon jollain mittarilla mitattuna harrastanu seksiä, ja joku tietää siitä. Joku näkee kuinka likanen ja inhottava oon! Mitä täs voi nyt enää sanoo kun en voi valehdella tekemisiäni peittoon?!

Kuitenkin aika tyynesti oon ottanu tän. Tai no... ei tyynesti. Väärä sana. En oo hajonnu pahasti. Perjantaina piti hajota, mut otinkin J:n mukaan terapiaan ja Puhuttiin enkä hajonnu! Tuntu ihan hyvältä. Ja sanoin terapiassa ääneen sanan seksuaaliterapia, mikä oli ponnistelun takana ja selvä edistysaskel (J ja terapeuttiki huomas).

Myöhemmin illalla mä vähän itkin, ja kun J halas mua, sanoin ettei saa halaa ku oon niin likanen. "Ihan kamalan likanen", J heitti ja halas mua silti. Ihana tyyppi ♥


Mut mitä hittoo mä teen Halinallen kaa?

No idea.

Neljä tuntii sitten olin varma et se lähtee mun elämästä pois enkä aio tavata sitä enää koskaan. Mut nyt... onko mulla muka oikeus haluta... jotain seksuaalista?

Mun on pakko puhuu tästä huomenna terapiassa. Puhumisen tulppa on auennu, ja mä en pysty enää sulkee sitä vaikka haluisinkin. Tää on nyt menoa!