Kävin terapiassa. En puhunu mitä H:n luona tapahtu, kiertelin vaan. En halunnukaan kertoa, koska en usko pystyväni käsittelemään tapahtunutta vielä järkevästi, tai siis pelkään hajoavani. Oon dissosioinu. Enkä kattonu terapeuttia silmiin, en tullessani enkä lähtiessäni. En ees puhunu sen kengille, vaan omassa maailmassani. Yleensä tuijotan ees kenkiä, nyt rajasin terapeutin kokonaan mun näkökentästä pois ja nypläsin kynsiäni.
"Luuleksä et se likasuus lähtee kloriitilla?"
"Sanoks sä et mä oon likanen?"
"En mä niin sanonu. Mä kysyin et uskotsä et se likasuus lähtee kloriitilla."
Miks mulle seksuaalisuus on niin vaikee asia?
Mä uskon että se on likanen asia.
Mä uskon ettei siitä saa nauttia.
Mä uskon ettei mulla oo mitään oikeutta nauttia siitä.
Mä uskon, et jos jonain päivänä oon sinut sen kanssa, oon pettäny itteni.
Miksi?
En tajuu miks tää on niin vaikeeta myöntää, vaikeeta kertoo mitä tapahtu. Pelkään kai taas et tutut lukee tätä blogia, tai eräs tuttu. Ja hassua sinänsä, koska aattelin sille kertoo.
Mä en voi myöntää sitä, mut kai se oli jonkinlaista seksiä. Hyi. Minä. En ollenkaan tajuu miten se tapahtu, tai siis muistan toki (en haluais), mut.... miten siinä kävi niin? Miks musta ei tuntunu likaselta? Miks se tuntu niin luontevalta, enkä ollu ollenkaan ujo tai jäätyny? Toisin kuin sillon aiemmin kun H:n kanssa otettiin paidat pois.
Tunnen itteni likaseks.
Olin vielä niin helvetin himokas et oisin pannu menemään ilman kumia, mut se jäi vaan siitä kii ettei sillä seisonu kunnolla. Hyi helvetti.
En tiedä miten suhtautuisin itteeni. Kun olin palaamassa takas kotiin, mä olin eniten ahdistunu siitä etten mä ollu ahdistunu.
Mä vaan mietin, et teinkö sen sen takia, et mulla on alkanu menee hyvin ja koitan jotenkin alitajuisesti pitää itteni huonovointisena, rikkoo itteni? Me ei kumpikaan suunniteltu todellakaan mitään tällasta. Se vaan tapahtu.
Plus sitten tänään puhuttiin puhelimessa, et H mietti sitä että onkohan se mahollista et mä oisin raskaana. Voi helvetti. Et ois tullu sormen mukana. Joku raskaus tästä nyt vielä puuttuskin.
Jos nyt kirjotan ilman kriittisyyttä, sallin sen ehkä pienemmällä fontilla. Kokeillaan.
Jos saisin, mä myöntäisin et nautin siitä.
Jos saisin, sanoisin et voitas kokeilla uudestaankin.
Jos saisin, oisin onnellinen.
En haluu kertoo J:lle. Mä uskon et se on koko ajan vaan koittanu tuuppii mua ja H:ta yhteen. Se on salee salaa toivonu et me pantais jossain välissä. Mä en kestä et se saa sitä tyydytystä! Helvetin kaksnaamanen kiero joka on niin paha et se on saattanu mut ja H:n yhteen nauttimaan toisistamme.
Hyi. Helvetti.
Mä laitoin J:lle vihasta viestiä.
Helvetin kaksnaamanen petturi! Mä koitan olla sulle rehellinen ja sä valehtelet mulle.
Jaa mitä?? :) (J oli varmaan ilonen siitä että olin vihanen ja ilmasin sen.)
Hate you.
No kerrotko miksi?
En.
Aha, eli näillä mennään? Ois se kiva kuulla mistä mua syytetään.
Helvetin kirjekyyhkys-amor.
Nii? :)
Vihaan sua.
En edelleenkään ymmärrä mitä oon väärin tehny?
Ei se tarkota et oisit tehny jotain väärin jos mä vihaan sua.
Ahaa. Mutta syytit silti valehtelusta?
"Ei me mitään olla puhuttu" (H kerto et ne oli jutellu tästä aika paljon, ja mulle J kerto et ne ei oo puhunu.)
En mä niin sanonu, sanoin olevani puolueeton.
Niin vissiin. Rikoin itteni, ootko nyt tyytyväinen?
Miksi menit rikki?
En tiedä miten kertoo, en uskalla puhuu mut hajoon varmaan sit pe. (Nään sillon J:n ens kerralla.) Ja sillon on terapia 16.00, sinne pääsee mukaan ja todennäkösesti en sitten kestä olla olemassa.
En vaan nyt ymmärrä. Liittyykö tää nyt H:hon vai muhun vai molempiin vai johonkin muuhun?
Mä oon tosi sekava, tiedän. En osaa kertoo mut mun on varmaan pakko koska... tuun hajoomaan.
No kerro, lyhyesti ja ytimekkäästi.
En voi.
Höh. Yritä?
: |
Jos sulla ois dissosiaatiohäiriö, eli oisit osissa, selittäisin ton niin, että sun terveempi osa ("päiväosa") koki normaalia vetoa H:ta kohtaan. Myöhemmin jokin toinen osa (huolehtiva osa?) ahdistui, koska se tiesi, miten lapsiosa tulee tähän reagoimaan. Myöhemmin sitten pintaan pomppasi tämä lapsiosa, joka meni totaalipaniikkiin saatuaan kuulla tapahtumista joko edelliseltä osalta tai joltakin muulta. Sille seksuaalisuus=seksuaalista väkivaltaa, joten se laittoi sinut toimimaan kuin sinut olisi raiskattu, vaikka näin ei ollut. Koska se on jäänyt kiinni trauman syntymähetkeen, se ei ymmärrä sitä, että nykyään seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat turvallisia, koska a) et ole enää lapsi b) sinua ei pakoteta mihinkään c) kukaan ei uhkaa turvallisuuttasi.
VastaaPoistaEn sano, että sinulla on dissosiaatiohäiriö, mutta toimintasi ja tuntemustesi ristiriitaisuudet viittaavat vahvasti siihen suuntaan, kun olet noin voimakkaasti eri mieltä itsesi kanssa. Suosittelen puhumaan asiasta terapeuttisi kanssa.
Niin, ja piti vielä sanoa: Se, että nautit seksistä nyt, ei tarkoita sitä, että hyväksyisit sen, mitä sinulle aikoinaan tehtiin. Se, että kiihotut vapaaehtoisesti ei tarkoita sitä, että hyväksyisit tai olisit halunnut tai pyytänyt tai antanut luvan sille, että sinut aikoinaan pakotettiin kiihottumaan. Jos siis sinulle on jotain tehty, en tiedä.
VastaaPoistaTää onkin mysteeri. Lääkärin mukaan mulla on epävakaa, mut toisaalta oon kuullu et lapsuudessa traumatisoituneet sopii usein myös epävakaan diagnoosiin. Tiedä häntä. Mä pidän myös mahdollisena tätä sun teoriaa, koska en millään muulla pysty selittää tätä ristiriitaisuutta.
PoistaDisso usein diagnosoidaan väärin, koska se oireilee niin monin tavoin ja koska sitä pidetään harvinaisempana kuin se onkaan. Traumaterapiakeskus on tehnyt Suomessa hyvää työtä sen tunnetuksi tekemiseen. Heidän sivuiltaan löytyy lista aiheeseen koulutetuista terapeuteista ja hyviä kirjoja, joita voi joko ostaa sieltä tai etsiä kirjastosta.
PoistaSe, että puhut pikkuhuolipalloista, viittaa musta kans vahvasti siihen, että oot osissa. En oo epävakaaseen perehtynyt, mutta oon lukenu muutamaa blogia, joitten kirjottajilla se on diagnosoitu, enkä oo voinu samastua heidän ongelmiin ollenkaan. Sun blogis lukijaks oon jääny, kun painit niin samanlaisten ongelmien kanssa ku minä itte.
Tosi hienoa kuulla, että oot edistynyt näin paljon! Toivottavasti saat keskusteluyhteyden eri huolipallojen välillä auki. :)
Mua mietityttää jatkuvasti, et onko tää ees dissosiaatiota, vai oonko jotenkin "keksiny" tän kaiken ite. Uskon kumminkin siihen, että tää varmaan on jonkinlaista dissosiaatiojuttua. Ne vaan ne dissosiaatiot (jos ne niitä on) on niin kummallisia.. vaikeesti selitettäviä ja voi olla hyvinkin erilaisia.
PoistaEdistys jatkuu... :)