Seksuaalisuus vääristyneinä uskomuksina

Luin eilen illalla taas sitä kirjaa mitä joskus aiemminkin. Naisen nautino (kirj. Teija-Liisa Ranta). En halunnu alunperin lukee sitä sen nimen perusteella, aattelin et se vaan käsittelee orgasmia tai jotain. Käsittelee se sitäkin, aika suuren osan, mut siinä on paljon kaikkea muutakin seksuaalisuuten liittyvää. Kiinnostava kirja, luin mua koskevat / kiinnostavat osat. Mut nimi on hämäävä.

Otin sen terapiaan mukaan.

"Onks sulla joku kirja siellä?"
"Joo.. mä lainasin vähän luettavaa."
Sanoin et nimi on hämäävä. Ja kun terapeutti kysy et oonko kirjottanu jotain (mul oli lappu), niin sanoin et oon kirjottanu mun uskomuksia siihen liittyen. Huomaa et välttelen sanomasta seksuaalisuus jos se vaan on mahollista. Mä koitan sanoo sen sanan ääneen mut jotenkin se vaan lipsahtaa jollain kiertoilmauksella. Sanoin kumminkin et tää paperi on top secret, oon pystyny kirjottamaan sen sensuroimatta sillä ajatuksella ettei sitä kukaan lue. Enkä näyttäny sitä, sanoin vaan et mun tulis hävetä. Ajatusvääristymät.

Tässä se lista on kokonaisuudessaan:

• Seksissä orgasmi on se main point, muuta ideaa siinä ei oikein ole.
• Itsetyydytys likaa ihmisiä ja paikkoja. Se näkyy päällepäin, mut vaan muut voi nähä sen musta enkä mä muista.
• Seksuaalisuus on likainen asia ja sitä tulee hävetä.
• Jos hyväksyn sen, se ottaa musta vallan.
• Ihminen on heikko jos ei pysty sanomaan halulleen ei. On pahinta kun halut vie ihmistä ja jättää sit orgasmin jälkeen yksin, likasena miettimään mitä tulikaan tehtyä.
• Orgasmiin asti kaiken voi perua. Sen jälkeen kaikki on menetetty.
• Likasimpia asioita on halu, kiihottuminen, eritteet ja orgasmi.
• Seksuaalisuus ja hlua pitää pitää piilossa, niitä tulee hävetä.
• Pahinta olis, jos selviäis et mä itsetyydytän.
• Mä en saa haluta seksuaalista nautintoa.
• Mä en saa olla nainen.
• Omaa kroppaa, sukupuolielimiä ja naisellisia piirteitä tulee hävetä.
• Jo seksuaalisuudesta puhuminen tekee likaseks, puhumattakaan siitä että haluis tehä tai tekee jotain seksuaalista.
• Seksuaalisuus ei kosketa mua.
• Mä olen parempi ihminen jos mä en ole seksuaalinen mut joku toinen on, ja vastaavasti toisin päin. Eli jos mä oon seksuaalinen ja joku muu ei, mä oon huono ihminen.
• Toivon et mut raiskataan.
• Ja tekee joskus mieli myydä itteään.
• Mun tekee myös mieli tunkee veitsi itteni sisään.
• Mulla ei ole sukupuolielimiä. Eikä tissejä.
• Jos itsetyydyttää, ei saa ajatella ihania/hyviä ihmisiä/asioita, koska muuten ne likaantuu.
• Mun pahin pelko on se, et jäisin kiinni itsetyydytyksestä. (Tai et joku tietää et teen sitä.)
• Seksuaalisuus on läpeensä paha asia, ja se ettei siitä pääse eroon, on hyvä syy tappaa itsensä.
• Mulla ei oo oikeutta nauttia.
• (Seksuaalisen nautinnon tavottelu on ihmisen elämän ainoa sisältö.)

Kuten huomaatte, nää on aika rajottuneita. Ei ihme et mulla on vaikeeta, jos mun "pitää" noudattaa noita kaikkia!

Ajattelin et nää läjäytän heti sinne seksuaaliterapeutin pöydälle. Sitten kun sellanen löytyy.



Mua niin hämmentää kun en ookaan niin likanen, vaikka terapeuttikin tietää mitä mä oon tehny. Musta tuntuu pahalta ja samalla ei tunnu. Vaik mietin sitä, kun oon vaikka terapeutin seurassa, mä en silti muutu mikskään. En oikeestaan ees jaksais tuntee häpeää tai syyllisyyttä, en ehk ihan ees ymmärrä et miks mun tarvis?

Tää on niin outoo.

Sanoin J:llekin, kun näin sen täs tänään nopeesti vaik ei pitäny nähä ollenkaan, et ehk täst on hyötyyki ku koko ajan ootan katastrofeja: nyt kun menee tasasesti, mä koitan koko ajan ottaa jotain uutta vaikeeta esille et tulis katastrofi -> vaikeita asioita tulee käsiteltyy.


Kamala halipula. Läheisyydenkaipuu. Teki mieli istuu siihen J:n jalkojen juureen ja kietoo kädet niitten ympärille, mut en kehdannu. Niin nyt kaipailen tääl yksinään läheisyyttä. Tänään G:kin on poissa, niin oon ollu ihan yksin.

En kyl edelleenkään ymmärrä miten hyvä läheisyys ja paha seksuaalisuus liittyy toisiinsa. Ja samalla tavallaan tajuun, mut vaan ohuesti, pienesti.

Hmm.


Ai niin! Vuosisadan oivallus terapiassa meinas jäädä raportoimatta tänne. Kun puhuttiin seksuaalisuudesta, terapeutti kysy et onks se aina tuntunu likaselta. Sanoin et ei, mut en osaa ajottaa missä kohtaa se on muuttunu. Mietin, et muistan olleeni 11-vuotias kun koitin lopettaa itsetyydytyksen. Sillon jo. Joskus sitä ennen se ei oo tuntunu likaselta asialta, joten sanoin että noin kymmenen ikäsenä se on muuttunu.

"Mitä sä muistat siitä kun oot ollu kymmenen?"
"No enpä oikeen mitään. Paitsi", mua rupes naurattaa, "se kun kolaroin pyörällä. Se oli ihan hirveen hirveen iso häpeä. Ja sit se ku putosin puusta."
Kaks mielettömän isoa häpeää ajotettuna just samoihin aikoihin kun seksuaalisuus on ilmeisesti alkanu tuntua likaselta ja pahalta asialta. Nyt tekis mieli kirjottaa et mun suu loksahti auki. En tiiä tapahtuks niin, mut se kuulostaa hyvältä. Koska nyt mä vasta hokasin yhdistää nää asiat. Ja J:hän sano ettei se kokemus, mikä ikinä se onkaan ollu et oon tulkinnu et seksuaalisuus on paha juttu, ei välttämättä ees oo liittyny seksuaalisuuteen.

Häpeä on sama. Kolarista, onnettomuudesta ja seksuaalisuudesta.