Huomenna. Puhuu. Tapahtuneesta.

Oon niin väsyny nyt jo. Nappasin melatoniinin et saisin paremmin nukuttuu, ja se vaikuttaa jo.

Kirjotan siks, että huomenna mulla on terapia (tokavika käynti!) ja J lupas tulla sinne mukaan. Ja me puhutaan.. siitä mitä tapahtu mun ja Halinallen välillä.

Mä oon täs muutaman päivän jo pohtinu, et mitä haluisin aiheesta puhuttavan. Enkä oo kerenny sitä tehä ennen kuin nyt. Haluun et tää on pohdittu etukäteen, sillä pelkään et täs käy niin et  mua jää vaivaa et miksen sanonu sitä ja tätä, miksen uskaltanu sanoo tätä.

En oo koskaan puhunu tästä kunnolla kenellekään, lähinnä Halinallen kaa juteltu suunnilleen.

J:kään ei tiedä mitä tapahtu. Ja mua häiritsee se, että se luulee että me paineltiin huolettomasti ilman kumia menemään. Mut ei se niin menny. Mä olen vielä neitsyt.

Mua niin hävettää tää. Etenkin siellä, terapiassa. Koska Halinallen luona asian ajattelu ei oo niin paha, mut terapiassa on. Koska tuntuu et terapeutti on kaiken seksuaalisuuden yläpuolelle, se ei kosketa sitä. Terapeutti ei oo seksuaalinen olento, sillä ei oo haluja, ei mieltymyksiä, ei ymmärrystä seksuaalisuudesta, se ei tiedä millasta on olla likanen. Ja se ei ole likanen, mä oon siinä tilanteessa se jonka tarvii muka pyytää anteeks likasuuttaan ja ihmisyyttään.

Ei sillä, en ees haluis tietää mun terapeutista mitään sellasta. Mun. Terapeutti. ...vielä hetken.

Hankin jo materiaaleja sen korttiin, ja suunnittelin käyväni ostamassa sille ruusun. Voin sit viedä maanantaina kun on vika käynti.

Eksyin aiheesta, tiedän.

Haluaisin myöntää, että se olin minä.
Haluaisin todeta, että se on silti ok.
Haluaisin uskoa, ettei siinä ollu mitään väärää tai likasta.
Haluaisin pystyy kertomaan, että musta likasin asia on orgasmi, se jotenkin muuttaa kaiken. Mut täs kohtaa jokin mussa rupee sahaa vastaan: Niille ei saa myöntää et oon kokenu jotain sellasta. Mä en saa näyttää niille et oon seksuaalinen. Jos puhun orgasmista, sen kokemisesta, mä myönnän sen niille et oon kokenu sen. Hyi. Niin ei saa käydä. Nehän vois pahimmillaan keksii, et mä oon tehny itsetyydytystä, mikä on vielä pahempaa kuin kahen tai kolmen tai viiden ihmisen välinen seksi.
En tiedä mikä siinä on. Orgasmi muuttaa asioita, se... jättää ihmisen yksin pohtimaan mitä onkaan eläimellisissä haluissaan tehnyt. Se jotenkin... siinä kohtaa tavallaan herää et hei, kuka mä olinkaan. Toi saa sen jotenkin kuulostaa tosi hallitsemattomalta... mut ei se oo sitä. Okei, on se ehkä. Joo.. en voi tunnustaa. Mua niin vaivaa (ensinnäkin se et miks helvetissä kirjotan tästä), että jos mulle tulee mieleen ajatus itsetyydytyksestä, niin yleensä se johtaa siihen. Sitä on erittäin vaikea vastustaa, vähän kuin joku ottais mussa vallan. Ja hylkää mut orgasmissa, jolloin jään yksin eritteiden keskelle siivoamaan jäljet, palaset.

Orgasmiin liittyy jotain outoa. Niin ja ehkä ulostamiseen kans. Se on sellanen intuitio, et niissä on jotain.. mätää. Niihin liittyy jotain, mikä on tehny niistä jotenkin outoja, jotain tapahtunut?


Mut miten helvetissä voin pohtii tällasii ääneen, kahden ihmisen seurassa, ihmisten, joita kumpaakin katon ylöspäin? Mun pitäis olla pieni ja viaton, mähän oon se lapsi, ei mun kuuluis tietää tällasista (kuvaa mun suhtautumista näihin, en koe olevani tasavertanen aikuinen, oon jotenkin alisteisessa asemassa, siks katon niit ylöspäin). Anteeks.

Mikä vois auttaa mua huomenna?
Koitan muistaa sen et ne haluu vaan auttaa mua. Ne ei haluu ajatella mua likasena, todennäkösesti ne ei oo koskaan ees tajunnu harkita sellasta ennen kun mä oon ruvennu sitä hokemaan. Ne haluis vaan et oon onnellinen, et voisin hyvin. Ja että voisin nauttia elämästä, ja seksuaalisuudesta.
Aattelin et voisin kirjottaa ne asiat paperille, mitä en osaa sanoo. Ehk voisin tehä sen jo nyt. Kirjotin lapulle näin: "Orgasmissa on jotain mätää, siin tapahtuu jotain mikä saa mut ajattlee et mulle on tapahtunu jotain pahaa siihen liittyen. Mut siit ei saa puhuu, koska mä en saa tietää tollasista asioista, anteeks." Voin siis kommunikoida kirjottamalla. Esimerkiks orgasmi on sellanen sana, mitä en oo kai koskaan sanonu ääneen. Se on muuten ehk likasimpia asioita mitä seksuaalisuuten liittyy. Aattelin sitäki joskus listaa, koettaa miettii kuinka likasia eri asiat on. Esim. hali on ok, jopa parien välillä, mut esimerkiks intohimonen suudelma menee jo likasen puolelle.


Aivot väsähti. Vien ne lepäämään että huomenna jaksaa. Puhua. Huh, pelottavaa, jännittävää. Ja yks peloista on toki taas se, et mitä jos ei tuukaan katastrofia? Mitä jos musta onkin ok puhua ja siinä ei ookaan ongelmaa?