Viimeaikojen pohdintoja:

- seksuaalisuus
- mitä teen Halinallen kanssa


Oon puhunu. Itkeny. Miettiny. Ollu ajattelematta. Dissosioinu.

En ees muista mitä mun piti kirjottaa. Oon väsyny ja kevyesti stressaantunu. Ootan lomaa, et pääsisin huilaamaan.

Mä uskon etten voi enää tavata Halinallea, koska se sano joskus ku nähtiin ja väännettiin kaverijuttu-jotain muuta -aiheesta, et eikö tää oo jo jotain muuta... ja nyt en haluu nähä sitä koska mulla on ongelma sen asian kanssa. Mä en halua olla seksuaalinen olento.

Mä koin eilen.. järkytyksen tai jonkun, kun juttelin J:n kanssa.
"Ooksä likanen?"
J tietää et mulle likanen = seksuaalisuus.
"No varmaan sun mielestä."

Mä en tiedä mikä mun reaktio oli, mitä mä tunsin. Koin olevani niin yksin. J, mun J, on pettäny mut. Mut jos mietin, nii ois vielä oudompaa jos se ois vastannu jotain muuta. Mä itkin. Ja kun J kävi muualla, mä tunsin itteni niin hulluks. Puhuin itekseni, itkin. Mun ääni hajos koko ajan, se kuulosti ihan hirveeltä. Puhuin ja puhuin, sanoin ääneen mikä ongelma on: mua ahdistaa seksuaalisuus mut siitä ei pääse eronkaan mä en tiedä mitä teen kun haluun kuolla koska en haluu hyväksyy seksuaalisuutta mut en voi myöntää et se osa osa mut et oikeesti haluun et se on osa mua tää on niin kamala ristiriita... Kun J palas takas, mä sanoin sille auta mua. "Mitä sä haluut et mä teen?" "Emmä tiedä. Auta mua", pyysin ääni särkyen. En oo pitkään aikaan ollu noin rikki, noin haavoittuva. J tuli istuu siihen, makasin sängyllä. En osaa oikeen selittää mut epämääräinen ihana sylihali. Kuolen näihin hetkiin ♥ Selitin sekavaa ajatusvirtaa.


Halinallen kaa oli ristiriitoja. Puhuttiin kolmistaan, J, minä ja Halinalle. Luultiin et se selkeytti. Mut Halinalle luuli et me edetään hitaasti ja mä luulin et tää on vaan "ihmissuhde", eikä sitä tarvii määritellä kaverisuhteeks. Nyt kun mietin, niin eikö se oo aika lailla sama asia.. Iso ristiriita saatiin aikaseks. Halinalle kysy multa suoraan, haluunko suhteeseen. Hirvee ahdistus jossain sitä ennen, telkeydyin kylppäriin ja dissosioin. Vastasin sitten että en halua. Halinalle sano lopulta, me taidettiin riidellä(!), että ei tarvii soitella jos haluun siitä vaan kaverin. Ajattelin etten nää sitä enää ja oli epätoivo. Pahoinpitelin pari lyhtytolppaa ja mul oli rystyset viikon mustana. Seuraavana päivänä tuli kyl helpotus. Se oli siinä.

Mut ei. Halinalle tuli viestillä takas. Mul kesti monta päivää vastaa. Sit se soitti, olin tosi vihanen sille. Eka se sanoo ettei tarvii soitella, ja sit se tulee kumminkin takas mun elämään just ku oon alottanu menetyksestätoipumisprosessin. Repii kaiken takas auki. En oo sille enää vihanen. En vaan tiedä mitä teen.