Ei aavistustakaan mistä oon viimeks kirjottanu. Tai millon.
On erittäin höpö olo nyt. Päätin että perkele, nyt lopetan nää lääkkeet ja jouluaattona meni vikat: Venlafaxin 75mg eli puolet siitä mitä yleensä ja truxal normaaliannoksella (en nyt jostain syystä muista paljonko se normaalisti on mutta kolme pilleriä).
Jäätävät viekkarit. Listaan niitä nyt tähän:
- Kylmä ja kuuma samaan aikaan / vuorotellen. Ihan kuin ois kuumetta.
- Päätä ei ihan särje, mut kummalta se tuntuu.
- Erittäin krapulainen olo.
- Itkettää kun katoin jotain perusvideoita youtubesta tai salkkareita. Mut en kumminkaan itke.
- Ihme tärinä lähtee vähän väliä kropan sisältä.
- Oksettaa.
Ei kai muuta. Paitsi et muisti pelaa vähän huonommin ja oon pikkasen pihalla. Nii ja unet on ihan hc. Kunnon elokuvia öisin kattelen. Onneks en oo kotona, soitin just kyl sinne J:lle ja toivon etten höpöttäny ihan sekavia. En oo sinne kellekään kertonu et nyt loppu, tiiän et ne ei tykkää siitä. Ja lisäks J oli ehkä se liikkeellepaneva voima siinä, enkä haluu et se saa tietää siitä.. ainakaan viel. Koska me puhuttiin joku aika sitten päihteistä, kaikki huumeet ja lääkkeet läpi. J: "Niin oikeestaan sun ois varmaan terveellisempää olla alkoholisti kun vetää tollasia myrkkyjä kun noi sun lääkkeet. Mä en sit sanonu tota."
Se oli se miks nyt loppu perkele. Mut en haluu et J joutuu vastuuseen siitä. Mä oon halunnu lopettaa aiemminkin, nyt oon muualla toipumassa viekkareista ja tutisemassa ja hytisemässä. Maanantaina voisin palaa kotiin ja toivon et on parempi olo. Sit ehkä palaverissa 8.1. jos ja kun lääkäri kysyy ja jos en onnistu välttää vastaamasta niin voin ehk kertoo et lopetin lääkkeet. Siis myrkyt. Venlafaxin on ilmeisesti ihan hirvee aine, ja sen viekkarit on monilla aivan järkyttävät (kvg). Ja kuulemma venlafaxin on amfetamiinijohdannainen että hip hei!
Jatkan toipumista, mietin joka hetki et nyt on vähemmän kärsimystä edessä ja enemmän takana. Nää kärsimykset ois kumminkin jossain vaiheessa edessä. Mieluummin aiemmin kuin myöhemmin. En ymmärrä miten lääkäri saa sen kuulostaa niin muodolliselta, koska "jos lopettaa lääkityksen, saattaa seurata 'lopetusoireita'". Suomeks sanottuna eräänlainen helvetti.
Onneks on joululoma eikä pakko tehä mitään ja voin olla kivassa paikassa toipumassa :)
En jaksa enää keskittyy kirjottamiseen. Mun piti kyl kirjottaa J:stä ja Halinallesta mut en jaksakaan. Meen tutisemaan. Raportoin myöhemmin kuinka etenee mut helvetti, mähän en niitä myrkkyjä enää popsi. Tää olkoon mun joululahja mulle, uusi vuosi toivottavasti alkaa selvemmissä merkeissä. Ja psyykkisestihän mun olo on aika kiva :)
Että minä vihaan ihmisiä, jotka sanovat noin. "Hirveitä myrkkyjä syöt! Parempi ku vetäisit huumeita kuin noita!" "Eihän noi auta mitään, lääkefirmat vaan tekee noilla hirveet rahat ja sä hullu maksat."
VastaaPoistaKetkä minulle ovat näin sanoneet? Suurin osa heistä on ihmisiä, jotka ovat jostain syystä lääkevastaisia, koska kaikki auktoriteetit yrittävät vain huijata meitä, mutta sitten itselääkitsevät itseään laittomilla aineilla. He väittävät tietävänsä annokset paremmin kuin lääkärit ja tunnistavansa kyllä, jos nappeihin on laitettu kokeilukemikaaleja tai yrtteihin suihkutettu hiuslakkaa.
Sitten on ne ihmiset, jotka eivät suostu hyväksymään sitä, että olen kokenut rankkoja asioita ja ne ovat vaikuttaneet minuun syvästi. Ne ihmiset, joiden mielestä käyn terapiassa vain haukkumassa heitä ja joiden mielestä näyttelen oireeni ja joiden mielestä masennuksesta paranee kunhan vain ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa tuon pelleilemisen.
Kumpikaan ihmisryhmä ei ole ajatellut parastani.
On totta, että kaikki lääkkeet rasittavat elimistön puhdistusjärjestelmiä jonkin verran. Mikä tahansa, mitä suuhumme laitamme, työllistää maksaa ja munuaisia. Mutta kumpi on pienempi paha? Syödä lääkkeitä, joiden koostumus tiedetään tarkkaan, joiden turvallisuus on testattu ties millä kokeilla moneen kertaan ja parantua (itse söin Venlafaxinia vuosina 2009-2011 ja olen todella kiitollinen siitä lääkkeestä) vai hylätä lääkkeiden tuoma apu, romahtaa, sortua itsensä tuhoamiseen (viiltely, ruumiinsa kurittaminen ruuan avulla ja huumeet ovat kaikki hyvin ihania sen hetken ajan, kun ei ahdista) ja jatkaa siinä kierteessä vuosikaupalla?
Kuka menee sanomaan syöpäpotilaalle, että lopeta nyt noiden myrkkyjen syöminen, ne on vaan haitaks sun elimistölle! Olis kyllä parempi ku ryhtysit alkoholistiks ku se, et vedät noita. Kyllä yks syöpä nyt tahdonvoimalla voitetaan! Toivottavasti ei kukaan.
Miksi sinä nyt oikeasti lopetat lääkityksen? Haluatko paeta terveyteen? Mitä niin vaikeaa asiaa olet nyt lähestymässä, että mieluummin juokset kirkuen karkuun?
Itse ajattelin lääkkeistä, että ne olivat kainalosauvat, jotka pitivät kehoni pystyssä, kunnes olin tarpeeksi toipunut pärjäämään ilman. Siitä pyörremyrskystä päätellen, mikä uusimpia tekstejäsi leimaa, et todellakaan ole tarpeeksi vakaassa kunnossa heittääksesi kainalosauvasi mäkeen.
En väitä että J ois lääkäri, mut terveysalan koulutusta. Ja lääkkeistä. Okei, myönnän et se on aika lörppö ja puhuu mitä sattuu, ja et luotan siihen ehkä liikaakin. Mut hällä väliä.
PoistaMulla on monet läheiset muuttunu lääkevastasiks, siinä ehkä yks syy miks nyt lopetin. Mä ite epäilen mun lääkkeitten tehoa. Mä haluun tietää millasta on elämä ilman lääkkeitä, elämä "selväpäisenä". Lisäks oon sen verran paranoidi et pelkään mitä tapahtuu vuosien lääkkeiden popsimisella.
Mulla on viime aikoina ruvennu oikeesti menemään hyvin, kun oon vihdoin oppinu puhumaan ja ruvennu käyttää sitä taitoo. Mä uskon et lääkkeet on vaan väliaikanen silta, ne kannattelee kun muut olosuhteet ei tarjoo riittävää turvaa. Ikään kuin pakataan osa ihmisestä hyllylle kun ei oo resursseja kohdata tunteita ja asioita.
Mä uskon et ihminen pystyy mihin vaan jos vaan päättää niin.
Mitä oon viime aikoina oppinu, lääkkeiden, huumeiden ja päihteiden raja on lähinnä se mitä laissa on määrätty. Alkoholi on yks pahimpia myrkkyjä päihteistä. Osa, ellei jopa kaikki, huumeista on paljon turvallisempia.
En jostain syystä saa sanottua kaikkee mitä haluun mut ajatuksia kyllä on.
"Mitä oon viime aikoina oppinu, lääkkeiden, huumeiden ja päihteiden raja on lähinnä se mitä laissa on määrätty. Alkoholi on yks pahimpia myrkkyjä päihteistä. Osa, ellei jopa kaikki, huumeista on paljon turvallisempia."
VastaaPoistaPäätös on toki sinun, mutta olen useimmin kuullut nämä sanat huumeongelmaisten suusta. Jotenkin siitä, että tajutaan alkoholin olevan itselle haitallista, johtaa siihen, että lakataan uskomasta lääkkeisiin täysin.
Toivon, että päätöksesi ei johda siihen, että välttääksesi lääkkeiden "myrkyt" rupeat itselääkitsemään itseäsi laittomilla aineilla.
Toivon myös, että jos huomaat olosi heikkenevän, aloitat lääkityksen uudelleen. Ja mieluummin ennen kuin kipu on 10.
Koitan välttää huumeita. Niitä on tässä kokeiltu, enkä halua löytää itteäni kokeilemasta vielä lisää. Mutta toki se ristiriitaisuutta aiheuttaa kun oon tajunnu et alkoholi on päihteistä ehkä pahimmasta päästä. En haluais olla huumemyönteinen, mut viime aikoina on tuttuja "kääntyny" eri polulle, ja oon iteki ruvennu miettii kuinka nurinkuriselta tää systeemi tuntuu.
PoistaEn tiiä mitä mulle on tapahtunu, mut viime aikoina mun käsitykset on muuttunu. Toivon etten ajattele kenenkään toisen päällä, vaan käyttäisin omaani.
Lääkitystä pohdin tässä joka päivä. Onks tässä lopettamisesssa mitään järkeä, kannattaako mun kärsiä tätä oloa, mitä tapahtuu kun lääkkeet lakkaa vaikuttamasta jne. Ehkä eniten mua inhottaa se, että oon ikään kuin riippuvainen lääkkeistä, vaikka lääkäri sitä kuinka selittäis että eihän tää varsinainen riippuvuus oo, vaan et mun kroppa on tottunu tähän aineeseen. Kyseenalaistan nyt aika voimakkaasti lääkkeitten merkityksen. Hmm.
Itsekin olen sitä mieltä, että turha huumesota pitäisi lopettaa ja kohdistaa poliisin voimavarat paremmin. Alkoholin haittoja vähätellään, osin siksi, että se on laillinen, osin siksi, että se sopii hyvin protestanttiseen arvomaailmaan: nautintoa tulee seurata kärsimys (krapula). Huumeongelmien ratkaisu löytyy mielenterveys- ja tukipalveluita parantamalla, ei rankaisemalla. Toivottavasti asiaan saadaan lähivuosina muutos.
VastaaPoistaOlen itse ihan onnellinen, etten tutustunut ihmisiin joiden kautta huumeita olisi ollut saatavilla, ennen kuin olin käynyt pääni sisäisen taistelun läpi. Sehän siitä olisi vielä puuttunutkin, että olisin alkanut hoitamaan masennustani essoilla! Nyt kun on päässyt jaloilleen, en näe mitään, mitä huumeet voisivat minulle tarjota. Kuunneltuani huumeiden käyttäjien elämäntarinoita ja perusteluja käytölleen olen tullut siihen tulokseen, että huumeita käytetään itselääkintään ja/tai itsetuhoon. Niillä hoidetaan mielenterveysongelmia, koska lääkäriin ei uskalleta tai kehdata mennä tai koska on kokemuksia, että sieltä ei saa apua. Niillä hoidetaan tyhjyyden tunnetta, syrjäytymisen pelkoa, liian voimakkaita tunteita. Puutteelliset elämänhallinnan taidot ja mielenterveysongelmat johtavat huumeiden luo, näköalattomuus ja helppo euforia saavat jäämään.
Se paha olo kertoo siitä, että lääkkeet vaikuttavat vahvasti aivokemiaasi, ja kun ne nyt ovat poissa, aivokemiasi romahtaa takaisin sinne, missä se on tottunut olemaan. Lääkkeiden tarkoitus on pitää aivokemia sillä tasolla, että toipumisesi helpottuu/nopeutuu/tulee mahdolliseksi. Jos viekkarit ovat vahvat, se kertoo, että tästä terveestä tasosta ollaan vielä kaukana.
Itse lopetin venlafaxinin yhteistyössä lääkärin kanssa. Minulla oli vähän heikko olo kolmena päivänä, mutta toimintakyvytön en ollut missään vaiheessa. Inhottavimmilta tuntuivat ekana päivänä tuntuneet "sähköiskut", mutta niitäkin oli onneksi vähän.
Me kaikki olemme riippuvaisia hapesta, säännöllisestä ruuasta ja unesta. Onko se huono asia? Astmaatikko on riippuvainen astmapiipustaan, diabeetikko insuliinipistoksista ja verensokerimittaristaan. Olisiko heidän parempi luopua niistä?
En oo koskaan ajatellu tota mitä sanoit alkoholista. Mielenkiintosta :) Oon jokseenkin samaa mieltä sun kanssas, sillä kuten J:kin tänään sano, huumeiden käyttö ei katoa sillä et ne on laittomia.
PoistaMietin, et onko se niin mustavalkosta, eikö jossain oo kuitenkin nekin jotka käyttää huumeita viihdetarkotuksessa? Koska loppujen lopuks alkoholista haetaan samalla tavalla lohtua kuin mitä kuvailit huumeista haettavan, ja silti on paljon niitä jotka käyttää alkoholia kohtuudella ja juo iloon eikä ratkastakseen ongelmia. Tosin en oo kovin montaa huumeidenkäyttäjää kohdannu, enkä oo syvällisesti puhunu niiten käytön syistä niin en osaa sanoa.
Lääkkeistä sen verran, et en oo edelleenkään varma kuinka paljon niistä on apua (onko edes?) ja oon paranoidi sen suhteen mitä tapahtuu pitkällä juoksulla. Viekkarit on venlafaxinissa ilmeisen yleisiä, tosin varmaan lievemmät jos ne lopettais fiksummin kuin minä eli ei seinään. Lisäks mä en halua olla riippuvainen lääkkeistä (tosin täähän ei poista sitä faktaa JOS mä oikeesti tarvisin niitä...). Omapäinen kun nyt näemmä oon, oon ottanu myös sen riskin et olotila huononis. Mutta uskon vahvasti siihen, että se ei huonone, ja uskon että usko auttaa.