Edelliseen lisäten ihan jäätävä jano jatkuvasti. Ryystän vettä litratolkulla ja ramppaan vessassa. Oon taas muutaman tunnin pidemmällä lääkeviekkareissa, ja musta alkaa tuntua et elämä voittaa.
Väsyttää. Koitan poistaa kropastani myrkkyjä eri tökyillä.
Pelkään et kun tää mun lääkkeiden lopettaminen selviää jollekulle, joudun psykiatriselle hankalana potilaana, otsaan lyödään leima "sairaudentunnoton" ja mut pumpataan väkisin täyteen lääkkeitä.
Oletko harkinnut sitä mahdollisuutta, että joku osa sinussa haluaisikin jälkimmäisen skenaarion tapahtuvan ihan vain siksi, että sinusta taas pidettäisiin kiinni? Että siksi teet tämän kaiken?
VastaaPoistaEi ihan mitenkään mahdoton ajatus, mut tuntien.
PoistaSanotaanko et jos päädyn pöpilään, on aina plussaa et jos siel pystyis riehumaan. Mutta pääosin mua ahdistais joutua lukkojen taakse, uskon et pärjään näin. En halua suljetulle, en halua pakkohoitoon (muutos aiempaan!). Jos joutuisin sinne, enkä pääsis puhumalla ulos niin yrittäisin kaikin keinoin pois. Tosin nyt sillä ajatuksella, etten välttämättä halua et mut saatais kiinni.
Toisaalta, nykyään oon sen verran saanu haliaikaa et oon tajunnu ettei riehuminen oo ainoo keino. Mutta tietty kiinnipito on eri juttu kuin hali, siinä on oma viehätyksensä.