Mitä mä teen?
Mä en haluu menettää mun nuorta aikuisuutta. Mä sain pitkästä aikaa kuulla, et mun lapsuus ja nuoruus ei tuu takasin. Enää ikinä. Se satuttaa.
Kun olin teini-ikänen, mä surin mun menetettyä lapsuutta. Nyt mä suren sekä menetettyä lapsuutta että menetettyä teini-ikää. En haluu et siihen joukon jatkoks tulee menetetty nuori aikuisuus. Mut miten mä voisin elää täysii? Mua jatkuvasti ahdistaa joku juttu, jatkuvasti kaivelen jotain tai en tiiä. Mun elämä valuu viemäristä alas.
Mut en vaan tiiä mitä mä haluisin. Tiedän mitä oisin tarvinnu, ja koitan haalii niitä asioita nyt. Mut en tiiä mitä mä tarvitsisin nyt. Paitsi kauheesti paikkausta menneisyyteen. Miten voin elää nykyisyyttä rikkinäisen menneisyyden kanssa?
Mitä mä teen?
Pelkään et oon jo menettäny taas pari vuotta. Mitä vaikkapa kuluneen vuoden aikana oon tehny sellasta, mitä voin muistella? Mitä sellasta, et oon kokenu eläväni?
En mitään.
Mä oon itkeny, parkunu, surru ja jauhanu menneisyyttä. Missä nykyisyys on?
Mikä tää elämä on mikä mulle on annettu? Miksen mä tee sillä mitään?
Miksen mä vaan päätä et ei oo ongelmaa? Miksen mä vaan anna mennä Halinallen kaa? Miksen mä vaan voi elää?
Hyvin tutun kuuloisia kysymyksiä ja surun aiheita... Mutta, muista, että ei voi päättää vaan ettei ole ongelmaa. Voi käsitellä ja sen kautta päästä eteenpäin, mutta että voi unohtaa, pitää muistaa.
VastaaPoistaVoimia ja joulurauhaa sydämeesi!
Älä katso taaksepäin, mitä olet menettänyt. Katso eteenpäin, mitä voit vielä saada. Teini-ikää voi hyvin elää aikuisenakin. Itse asiassa se on silloin mukavampaa, kun saa kokea kaikkea kivaa ilman sitä kaikkea paskaa. :)
VastaaPoistaMenneen joutuu käsittelemään ja se vie oman aikansa. Se on kuitenkin sen arvoista.