Pohdintaa polilla

Mietin edelleen sitä riehumista. Nyt se on alkanu jo vähän hahmottua et miks tein sen.

Tuntu et halusin ulkoiset olosuhteet vastaa mun sisäisiä. Että mua pidetään silmällä ja ja pidetään kiinni etten vahingoita itteeni tai muita.

Oon sahannu tapahtunutta mun mielessä niin paljon. Se tuntuu niin paljolta. Tuntuu hirmu hyvältä miettii sitä tilannetta. Että ne tosiaan piti musta kii. Että ne yritti rauhotella mua. Että ne teki sen mun parhaaks. Että ne ei halunnu mulle pahaa. Että musta oltiin huolissaan. Että olin näkyvä.

Kävin tänään akuuttipolilla. Juttelin sen mun sairaanhoitajan kanssa. Se on ihan mahtava tyyppi! Se jotenkin... en ees osaa kuvailla mikä siinä on niin hyvää. Ehkä se selvii täs ajan kanssa. Se on huumorintajunen ja rento, mut kuitenki ammattimainen. Mut ei piiloudu sinne ammattiroolin taakse vaan on aito.

Se sano et eilen se sai soiton sairaalast mis olin. Oli sovittu omahoitajien kanssa et ne soittelee tänne akuuttipolille ja kertoo mun tilanteesta.

"Sä oot ollu sairaalassa viikonlopun. Ja ilmeisesti oli hässäkkää siellä päivystyksessä."
"Joo..." katon alas. En tiedä miks mua hymyilyttää niin paljon. Nolottaa ja tuntuu hyvältä.
Se lukee koneelta pätkän mitä musta on kirjattu. Tää on musta tosi mielenkiintosta. Asia on kuitenkin kerrottu parilla lauseella, et oon saanu aggressiivisen reaktion, ja viety rauhoittumaan putkaan. aamuyöstä lääkärin kanssa juteltu, ollut asiallinen.
Aika tiiviisti.
"Eli sä olit päivystyksessä yötä. Sä olit siis eristysselissä? Huoneessa missä on keltanen patja?"
"Joo.. puol yötä"
"Mä oon ollu konsultoimassa asiakkaita siellä. Se on aika karu paikka."
"Joo."
"Oliks ovi lukossa?"
"Joo. Ei kai siellä kauheesti olla niin et ei ois."
Siihen se ei sanonu mitään. Kai se aina pistetään lukkoon? Vai...?
"Pistikö ne sut ihan rautoihin?"
"Joo"
"Okei eli sä oot ihan kunnolla riehunu siellä."

Mun tyyppi otti sen tosi luontevasti tän. No ehk jos se on iteki kohdannu näit tilanteita. Selitin sille ääneen mun fiiliksiä. Päätin sen kai sunnuntaina, et puhun tälle ku en uskalla sairaalas puhuu. Tuntu, etten uskaltais siel kertoo mun oikeit fiiliksiä, ettei tuu paheksuntaa, ettei tuu jotai merkintää potilastietoihin (miks pelkään sitä niin kauheesti? kai pelkään et sit ne totee et täst ei pidetä kii ja menetän mun mahiksen. sama mitä pelkäsin siinäki et jos pyydän et pidetään kii nii sit ei ainakaan pidetä.).
Kerroin mitä ajatuksia mul oli. Et tuntu pahalle ku tuntu et järjestin tän tilanteen ite. Tai siis järjestinhän. Mut et jotenki nii suunnitelmallisesti. Se sano et ymmärtää morkkiksen mut ei tarvii tuntee sitä. Helpotti.

Yks jännä juttu muute. Oli lauantai tai sunnuntai ja mietin tota kaikkee hässäkkää. Sit yhtäkkii tajusin, et kun olin heittäny sen pöydän nurin ja istuin siinä. No ensinnäkin just se hassu et en kuullu sitä pöydän kolausta. Mut tajusin yhtäkkii vast noin paljon myöhemmin, et se pöytä oli pyörähtäny (se oli siis pyöree) puolympyrän mun suuntaan. Ja siinä reunassa oli jälki, mikä oli varmaan tullu siitä iskusta lattiaan. Näin ton, mut miks rekisteröin sen vasta noin paljon myöhemmin?

Mietin et oisko toi jotain traumantoistamista samalla. Sama kuin se lasikippo. Kun mulle ei oo pitkään aikaan tapahtunu mitään pelottavaa, ja mun ei tarvii pelkää ketään, niin järjestän ite tilanteita joita pelkään tosi paljon?

Nojaa. Ehk tää oli tälle illalle tässä. Akuuttipolin tyyppi sanoki täs hyvin. Kun se päiväsairaalajakso on ehkä tulossa (parin vkon päästä). Se siirs pöydältä kipon esille. Se oli täynnä lappusia (jotain anna palautetta -lappusia).
"Sun päässä on varmasti tosi paljon asioita." Se nosteli niitä lappusia.
"Mut yritä tehä niin että annat niitten olla." Se siirs kipon sivuun.
"Ja tehä sellasia mukavia juttuja."
"Ja kun se päiväsairaalajakso tulee", se siirs kipon taas eteensä, "niin sit käsitellä näitä." Hiljasuus. "Ymmärräksä mitä mä ajan takaa?"
"Joo. Joo ymmärrän. Mä vaan mietin et sillon kun mua ahdistaa, nii emmä haluu tehä kivoja juttuja."
"Emmäkään. Sillon kun mua ahdistaa, ja mä yritän tehä käsitöitä, niin ei mua paskaakaan kiinnosta se kerä siinä. Mut kokeile tätä. Voihan se olla, ettei tää toimi. Mut yritä ainakin. Mä voisin itse asias laittaa sen ylös."
Ja se kirjotti lapun, mis luki viikko-ohjelma ja hyvien asioiden lista. Et veisin sen D:lle ku huomen nähään. Ja siihe viel *vink vink* ja nimi alle. D on ainaki sanonu et se tykkää täst tyypist (en yhtää ihmettele! ihan huippu!). Kai tääki pitää D:stä. Koht ne on bestiksii. Hihitän.