Kauheesti hässäkkää ja tehtävää. Kohtapuoliin toivottavasti rauhottuu (paitsi et järjestä itelleni varmaan lisää ohjelmaa).

En oo paljoo kirjotellu, kun ei tosiaan oo oikein asioita joita ois pakottava tarve puhua muttei pystyis. Pystyn puhuu jo melkein mistä vaan, ja loput on sellasia mitkä pystyn arjessa kiertää. Työstän ne esiin pelkojen alta tässä jossain kohtaa. Ei siis oikeen ollu fiilistä kirjottaa.

Vaadin iteltäni kyllä paljon. Tässä asiassa se ei oo huono. Mä haluan oppia eroon mun kaikista peloista. Se ei oo helppo projekti. Se ei oo itse asiassa kovinkaan pitkä, kaikki riippuu musta ittestäni, kuinka nopeesti haluan edetä. Koska totta kai mä pystyn, mul vaa tulee joskus jänis pöksyyn ja kierrän. Mut ennen pitkää teen kaikki mun haasteet. Ja sitten oon vapaa mun peloista.

Edistys tähän mennessä on ollu niin tehokasta, että pystyn selviämään arjessa ilman suurempi maailmanloppuja. Harvemmin tulee ees niitä pieniä. Oon päässy jollain määritelmällä normaali-ihmisen tasolle. Jatkan eteenpäin, kunnes kaikki mun pelot on voitettu.

Sillon - ja jo nyt - elämä on aivan sanoinkuvaamattoman upeeta. Henkeäsalpaavan kaunista, joka ikinen päivä.

Ainoona erona on se että pelkään vähemmän.