Musta tuntuu et on jännittävämpää lukea blogia, jos kirjottajalla menee huonosti. Tai siis sellasta jeejeekaikkionparasta -tekstiä ei oo niin jännä lukea kun sellasta jos on menossa pillit vinkuen M1-lähetteellä pöpilään. Oonko oikeessa?


Mä kävin J:llä.

Se oli kummallista! Todella outoo, piti oikee monta kertaa miettii et nyt mä oon J:n kotona. Ihan epärealistista. Niin hassua.

G ei tiedä. Kukaa muukaa täältä työntekijöistä ei tiedä. Ei tiedetä J:n kaa miten ne suhtautuis. Pelkään et tää paljastuu ja tulee jotai ongelmia, nii oon keksiny vähän valeita valmiiks. Puolivaleita. Must tää kuulostaa vaa iha kauheelta :D tai siis.... no just tällanen salailu. Ihan ku ois joku kielletty rakkaus ammattilaisen ja asiakkaan välillä. Mut tää ei oo sellanen tarina.

Tää on mun oma jännittävä matka. En ois ikinä uskonu et jostain mun ihanasta ihmisestä tulee niin läheinen et pääsen käymään sen kotona. Niin hassua :D

No emmä tiedä mitä tähän lisäis. Paitsi ai nii, kysyin J:ltä mitä mieltä se on tästä blogista. Et onks sille ok jos kirjotan tästä meiän suhteesta (ei sellasesta suhteesta!). Se ei tienny. Yllättävä kysymys kuulemma. Niin kaipa mä kirjotan tätä.