Mä pikkuhiljaa etenen. Pyrin siihen et askartelen mun pelkoja joka päivä. Tänään oon taas tehny töitä, oon tyytyväinen vaikka tässä suuria edistysaskeleita ei ehkä ookaan otettu. Mutta edistystä on, eikä ihan pientäkään!

Voisin kyl antaa enempi tolle arvoa. Tein kuitenkin sen verran vaikean haasteen, mikä tuntu kamalan vaikealta toteuttaa ja koitin vältellä. Nyt on hemmetin hyvä fiilis kun askartelin mun pelkoja muutenkin eteenpäin.

Ja mun vanhoja videoita (siis iältä parista päivästä elokuun puolelle) kattelemalla, mä huomasin että oon edistyny ihan helvetisti! Vaik sillon tuntu et oon edistyny kauheesti (ja niin olinkin jo siihen mennessä!), niin noista hetkistä oon edenny vielä törkeesti eteenpäinki! En tiedä osaisinko pysäyttää tätä etenemistä, vaikka yrittäisin. En ehkä :D

Tehään G:n kanssa joku päivä se jämäkkyysharjotus. En tainnu selittää. Idea on se et toinen seisoo paikallaan, toinen kävelee kohti. Ja kun paikallaanseisojalle tulee sellanen olo et ei lähemmäs, niin se sanoo selkeesti ja jämäkästi stop ja tekee kädellä torjuvan eleen (siis käsi eteen).

Toi kuulostaa niin kamalan vaikeelta (kuten sanoin G:lleki), et se ois tosi hyvä tehä. Ja mä aionki tehä sen. Sitte ku G tulee taas töihin, kysyn.

Mun aika alkaa nimittäin olla niin rajallista täällä, kohta on pakko muuttaa pois.  Haluun hyödyntää kaikki tilanteet vielä mitkä voi. Toivon että saan J:n mun työntekijäks, vaikka en ihan tiiäkää mikä tää meiän kuvio on, kuinka se toimii. Osataanko me olla asiakas ja ammattilainen sen jälkee ku oon käyny J:n luona? Ens viikol selvitetää et miten mun tuki jatkuu kun muutan täältä. Pelkään et sotketaa J:n kanssa asioita.

Poliisilta ei oo kuulunu mitää siit raiskausjutusta. Oon aikonu soittaa ja kysellä asiasta varmaa 3 viikkoa, mut oon lykänny. Selitän sillä et en oo ollu kotona sopivasti et vois soittaa rauhassa, ja et jos soittaa takas nii sit oon ainaki kerenny jonneki mis ei voi puhuu. Mutta positiivista on se et kävin HIV-kontrollissa, ja se oli negatiivinen. Positiivista oli negatiivinen :D