Miten mulla aina kestääkin about viikko ennen kun saan kirjotettua tänne siitä kun oon saanu ajatuksen kirjottaa?
Joka tapauksessa, tässä noin viikko sitten en pystyny enää olemaan ja laitoin J:lle viestin että hirveä ikävä. Tiesin et se on taas töissä, mut en tienny yhtää et missä ja millon. Niin heitin viestin ja aattelin et kyl se sen joskus kattoo.
Kattohan se. Ja vastaskin. Laitettii muutama viesti. Vastas vielä illalla siihen aikaan, et se ei varmastikaan ois enää töissä. Mokoma :D
Ja ihan hirveä ikävä viime viikon. Siihen asti oo selvinny ihan hyvin, mut viime viikko oli vaikee. Nyt mul on taas tää olo, et onkoha J oikeesti ees olemassa. Oon ajatellu sitä niin paljon et se on muuttunu jotenkin ihan mielikuvitusolennoks. No, kyl mä uskon et se on siellä jossain.
Rupesin vaan miettii sitä, et kun mä oon tässä J:n loman aikana ottanu melkosta spurttia itteni kanssa et hankkiudun peloista eroon, et millasta on nähä J. Joskus aiemminkin kun ollaan nähty pitkäst aikaa, se on ollu outoo, ei ihan muista et kuinka paha huumori sillä olikaan. Niin mietin, että millasta on nyt, kun tää aika ettei olla nähty on paljon pidempi, ja oon viel muuttunu niin rutkasti.
Viikon päästä se selviää.
Oon niin motivoitunu käsittelee mun pelkoja tässä välillä! En malttais odottaa et pääsen esittelee uuden minän J:lle :)
Vielä on kesämenoja ja -reissua tiedossa. Sitten taas kun koulu alkaa, mä asetun kotiin. Nyt oon ollu niin paljon menossa et oon lähinnä välillä pyörähtäny kotona vaihtamassa laukun sisällön, kuten mulle on vitsailtu.
Kämppis vetää kaiken maailman mömmöjä, ja oon ite joutunu pohtimaan omaa suhtautumista huumeisiin. En muista oonko kirjottanu viime aikoina mun pohdintoja huumeista.
Ajattelin, et jos nyt viimein saisin kirjotettua sen tekstin poliisille. Eipä sieltä tutkinnasta oo mitään kuulunu. Oon koko aika ajatellu, et jos sais sen mahd pian kirjotettua, niin sais kaiken olennaisen oksennettua paperille eikä tarvis enää miettiä, et muistaako kaiken ja onko se muuttunu omassa päässä. Kummasti oon lykänny sen kirjottamista. No kyllä mä kerkeen illalla. Tai sit huomenna..
Elämä on ihan parasta ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta käytössä. Kerrothan, jos et halua kommenttiasia julkaistavaksi, muuten julkaisen kaikki syynistäni läpi päässeet ja vastailen fiiliksen mukaan.