Kaikkea mahtuu kolmeen päivään

Maanantaina kasautu asioita. Kävin siis poliisilaitoksella. Se oli kuulustelu, hassu ajatus että MÄ oon ollu kuulustelussa. Kyllä oli kuumottavaa vaikka mitään väärää en ookaan tehny. Menin turvatarkastuksen läpi, en ollu yhtää varautunu et siel on sellanen mut enpä enää kannakaam mukana mitään linkkareita tai muuta mistä ne vois kiinnostuu.

Poliisisetä oli kiva, annoin sille sen mun kirjottaman tekstin. Se luki sitä ja hiljasuus oli kovin piinaava. Sama hiljasuus, aina ku oon antanu jolleki luettavaks jotain mun kirjottamaa mitä en uskalla sanoo ääneen.

Se kyseli viel tarkentavia kysymyksiä, piiloutu oikeaoppisten anatomiansanojen ja kirjakielen taakse. Kovin tuli inhimillinen olo siit poliisista, kun selitin etten ollu siin tilanteessa sillon (kännissä) nii järkevä kuin selvin päin, ja se sano et kukapa meistä olis kännissä niin kärkevä kuin selvin päin.

Tuskin oisin pysyny puhuu asiaa auki, jos ei ois ollu tekstiä. En ois millään pystyny kertoo sitä kaikkea, häpeen tapahtuneessa nimenomaan seksuaalisuutta niin paljon,en sitä mitä mulle on tehty. Pahin asia kirjottaa, ja ajatella et se lukee oli se, että sain melkein orgasmin. Siihen kiteytyy seksuaalisuuden hankalin osa. Kai se on sen takia et se tarkottaa nautintoa, ja nimenomaan nautintoon ja mielihyvään mulla liittyy jumeja. Ja sekin oli vaikee - tosin ei niin vaikee kuin orgasmiasia - että mä olin tilanteessa sillon vapaaehtosesti ja tein seksuaalisia tekoja ja et jouduin "vastuuseen" siitä. Selitäpä poliisille kuulusteluhuoneen loisteputkien alla ketä nussit ja miten päin... Hyvä on se, että oon työstäny kesän aikana seksuaalisuutta, niitä kummia osia mitkä aiheuttaa hankaluuksia elämässä. Sitä et pidän sitä likasena. Niin siks suju paremmin. Kevääl oisin ollu samassa tilanteessa ihan kauhuissani. Oon kasvanu kesän aikana tosi tosi paljon ja oon ylpee itestäni! ♡

Kuitenkin. Lopuks sain lukee läpi tekstit mitä poliisi kirjotti ja allekirjottaa paperit. Oli hassua lukea omia puhekielisiä vastauksia suht sanantarkasti viralliselta paperilta :D Annoin muistitikult vielä kuvat eli kuvan jäbän passista ja meiän selfiet. Jos niist vaa on jotai apua. Kuulemma on rajalla, et onks tää raiskausnimikkeen alla vai ei. Selviää muutaman viikon sisällä kun ne tutkinnanjohtajan kanssa pohtii. Ei kuitenkaa ollu väkivaltaa tai sen uhkaa niin se on kai se suurin syy. Jätkä ei oo kuullu asiasta mitää, jos juttu etenee syyttäjälle, sitäki kuulustellaan. Jos ei, niin ainakin niillä on tiedossa tää tyyppi, et jos siitä tehään uuseempia tällasia rikosilmotuksia, niin ne tekee varmaan jotain. Lisäks opin sen et seksuaalirikokset on aina salaisia asioita. Miten se oikeuskielellä nyt sanotaankaan. Oon oppinu tosi paljon rikosprosessista! :)

Sanoin et haluun rangaistuksen, vaik en ollukaa varma. Ja paperista luin, et jos nyt sanoisin etten haluu, sitä ei vois muuttaa myöhemmin. En vaadi korvauksia. En usko et se jätkä on lähteny liikkeelle _lähempä nyt raiskaa jonkun tytön_ ajatuksella. Se tapahtu, todennäkösesti suunnittelematta. Ehkä se on ollu puutteessa ja/tai turhautunu tai jotai, ja paineet purkautu muhun. Ehkä se ei vaan tajuu et ei on ei. Ehkä jotain muuta. En oo sille vihanen, en oo samaa mieltä kuin kaverini jolle kerroin että tollaset tyypit pitäis tappaa. Ymmärrän sen myötävihan. En kyllä halua olla jätkän kaa missään tekemisissä, en haluis joutuu oikeutee näkee sitä.

Siinä ehkä kaikki tosta. Matkalla poliisilaitokselle sain kadulla huutelua. Mul oli uudet värikkäät sukkikset ja pitkähkö paita, niin vastaantulija totes et "aika porno". Se masens vähän, ja jäin miettii mitä huutelijoille vois nasevasti vastata.

Kotona oli tänään G paikalla. Niin ja uus työntekijä kans oli vähän aikaa. Se on kirjaimelta vaikka L.

Selvitettii paperiasioita Gn kanssa ja sen jälkee (L oli lähteny) se kysy et mikä muu painaa mieltä. Mä makasin sohvalla ja tiesin et oon lähellä itkuu jos sanon tän ääneen.

"Missä mun ihminen on?" Kysyin. En vaa kestäny enää epävarmuutta, olin valmistautunu siihenki et se kertoo et J on järjestetty muualle töihin.
"Kuka? Ai J?"
"Nii." En nähny Gtä mun näkökentässä, se oli melkeen mun selän takana.
"Se tulee ens viikolla tänne." Helpotus. "Haluuksä et katotaan listasta päivät?"
"Joo se ois hyvä."
Kyyneleet valu mun poskia jo kun G meni tarkistamaan. Se kerto et J on ens viikol ti&ke ja seuraavat pari viikkoa noin kahesti viikossa täällä. Ihanaa!

"Mikä sua harmittaa?" G kysy kun sai esitelmänsä päätökseen ja huomas mun kyyneleet. Ei hitto, silt meni ihan ohi. Mietin pitkään mitä vastaisin.
"Mua harmittaa..."
"nii?"
"Ku Jn piti olla huomen töissä ja se ei ookaa."
"Nii, niillä tuli työvuorovaihdoksia." Huomen paikalla on siis L. (Kai ekaa kertaa itekseen.) Mietin et Jllä on varmasti hyvä syy muuttaa työvuorojaan. Se saa multa kaiken anteeks.

Itkin silti. Mul on kauhee ikävä Jtä. Mut nyt tiedän et se tulee viel takas. Itkin ja puhuin myös sitä, et miks kaikki lähtee ja miks välitän nii hirveesti. Edellinen työntekijä surettaa vielä. Pelottaa myös et mitä mun asumiselle käy. Surettaa jo etukäteen tulevat menetykset. 
"Ja miks L on nii kiva? Miksei se oo kauhee?" L vaikuttaa just sellaselta johon kiinnyn. Se teki sen saman möksmöksilmeen minkä Jkin joskus ilmastakseen et on huomannu et mul on paha mieli. Mua aina naurattaa se vähän, ja se kans tuntuu kivalta.
"Eihän me tänne ketään kauheita otettais."
"Mut miksei se vois olla kauhee? Emmä haluu ketään kivaa enää."
"Ai et vois sanoo et 'mä en jaksa sua mä häivyn'?"
"Vois sanoo et mä lähen nyt ja ei tuu ikävä."

Menetykset plaaplaa. En tainnu niin hirveesti kuunnella. Mun vaan tarvi kysyy noi ääneen.

Puhuttiin tosi pitkään. Vuodatin Glle mun asioita, tosin en ihan samalta tunnetasolta kuin Jlle. G ei oo paras kuuntelija. Ja se selittää hirveesti välissä nii et tylsistyn ite ku en saa sanottua mihinkää väliin mitää ja tiedän jo useimmiten mitä G on sanomassa. Ja se on niiiin järki-ihminen. En vaan ymmärrä. Gn mielestä ilmeisesti kaiken voi ajatella järjellä pois. "Sit kannattaa miettiä et miten paljon tää vaikuttaa vuoden tai viiden vuoden päästä ja miettiä miten paljon turhaa aikaa menee murehtimiseen." "Noitten kommenttien kannattaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos." Osaisinpa mäkin ton. Mutta oon ite tunteitten vietävissä. Ehkä Gkin on, en tiedä.

"Jos sua yhtään helpottaa", G alotti Jhin liittyen - mä pidätin henkee - "niin me tossa Jn kanssa lyhyesti puhuttiin - älä nyt hirtä mua jos tää ei toteudu, en tiiä saisinko sanoa ees - mutta puhuttiin Jn kanssa kun nähtiin tänään" mä en pystyny pidättää enää henkee mut kuuntelin joka sanan tarkasti, "jos ja kun sun asuminen jatkuu jossain vaiheessa muualla, ja oot sitten vielä toivottavasti meiän asiakas, niin ois hyvä et sul ois tutut työntekijät ja J kuulemma jatkais mielellään sun kanssa."
Vois olla nii et asun jossain ja J näkee mua ja joku muukin näkee kun näit työntekijöit on aina kaks, ja J ois mun ykköstyöntekijä. Unelma!

Leijuin loppuillan tällä ajatuksella.

Puhuttiin hirveesti muutaki. Kerroin mun viimesimmistä reissuista, puhuttii asumispalaverista joka on ke ja harrastuksistakin. Musta on hassua jutella Gn kaa nyt kun oon tajunnu et sekin välittää.

Taas olin melko nopsaa pinnalla. Ei tullu maailmanloppua niin kuin joskus. Tavallaan kaipaan niitä grande katastrofaaleja et voisin hajoo Jn käsiin. On niin parasta kun joku halii kun hajoo ♡

Tiistaina J kaipaili mua. Huomasin et se oli soittanu, ja laitoin sit viestii et oliko jotain ihmeellistä. En pystyny soittaa enkä tienny oliks se viel töissä ku soitost oli jo aikaa nii siks laitoin viestin. Sovittii et soitan kun kerkeen. Kummasti kerkesin aika pian soittaa :D

"Moi", se vastas.

"Moi. Joku J tavotteli mua."

"Mitä?"

"Siis joku tällainen J-henkilö on koittanu tavotella mua tästä numerosta."

Se rupes nauraa ja kysy sit et oonko jotenki katkera.

Muutenki läppä lenteli luurin läpi. On niin ihanaa ku voin vaa hölöttää kaikkee mitä mieleen tulee ja heittää tyhmää läppää kun J tajuu. Ihana kuulla sen ääni pitkästä aikaa! Tosi outoa että se on vielä olemassa, toisaalt se on ihan normaalia.

Asia oli siis palaverista. J selitti että on laskenu paljonko vois antaa mulle viikosta aikaa jos se ois mun tukihenkilö ja asuisin siis vähemmän tuetusti. Must oli niin ihana kuulla et J on laskenu tuntejaan mulle. Kun se oli selittäny tätä kuvioo, mitä Gkin selitti eilen, mä sanoin et kyl mä tiesin jo mitä sä aiot sanoo, mut halusin vaan kuulla sen suusta. Taas naurettiin.

Kauhia ikävä on. Ilmeisesti silläkin. En kestä et J välittää musta :')

Palaveri selvitty! Hyvin menee. Eli kaikki menee suunnitelmien mukaan. Ilmeisesti en hirveen pitkään enää asu tässä. Mutta sitten ainakin nään Jtä koska se pysyy joka tapauksessa mun ihmisenä :)

Hirmunen väsymys myös. Ei meinais jaksaa mitään, väsyttää niin että sattuu. Taisin stressaa sitä palaverii hirveesti. Ja J:tä kans, et näänkö sitä viel. En meinannu saada unta ja ruoka ei maistunu tänään oikee ollenkaan. Ja kun palaveri on ohi, nii oon tooosi väsyny. Ens yönä nukuttaa.

Nii se piti viel kirjottaa et J pyys soittaa palaverin jälkee et kuinka käy, ja mä soitin ja koitin huijaa sitä et meni huonosti. Ei tainnu mennä läpi. Kauheen vaikeeta oli koittaa huijaa J:tä. Ylipäätään se on pelottavaa. Ehk se tuntee mut liian hyvin ku on nähny mun hajoiluja.


Mulla menee kyl nykyään tosi hyvin. En saa katastrofeja ja ahdistusmaailmanloppuja aikaseks. En taida osata enää. Paljon kaikkee mitä oon suunnitellu et vois tehä, mut jaksaminen ja aika ei riitä. On niin paljon kaikkee muutaki. Ja nyt toi koulukin.