Musta tuntuu et tänään tulee kuluneeks tasan neljä vuotta siitä kun olin lähellä mennä uhkailemaan kuraattoria veitsellä ja siitä lähti melkonen selvitys- ja osastohomma. Hassua miten paljon on muuttunu!
Mun on taas pitäny kirjottaa tänne varmaan viikko, mut en oo syystä tai toisesta kirjottanu. Oon tosi paljon nykyään menossa ja oon iteki yllättyny kuinka sosiaalinen oon! :) Ja elämä on niiiin ihanaa, nautin niin hirveesti nykyään, ihan pienistä asioista. Ja toki suuremmistakin.
Näin viime viikolla joku yö kaks unta: toisessa näin J:n pitkästä aikaa, ja olin hirmu ilonen. Istuin kai autoon missä sekin oli. Se oli vaan "tuus tänne" ja käperryin sen syliin. Sit kun se oli silleen noniin meehän siitä, mä rutistin sitä tiukemmin ja sanoin, etten voi päästää sitä pois ettei se taas karkaa.
Toisessa unessa oli Halinalle. Mä koitin mennä sitä pakoon, mut en oikeen osannu kävellä tai juosta niin kompastelin ja ryömin eteenpäin. Huusin sille jotain et mikset sä jätä mua rauhaan.
Näitä tuskin tarvii tulkata :D
J palailee lomalta, mut nyt mä oon menossa, niin en nää sitä pariin viikkoon vielä. Kovin on tehny tiukkaa etenkin viime viikko. Hirvee ikävä! Soitan sille joku päivä jos se ei soita mulle.
Vielä hetken lomaa! Kyllä se koulunpenkki on alkanu jo kutsua, ihan mukava päästä sinne taas.
Ai niin. Oon tässä tullu tutummaks G:n kanssa. Se välittää! Ja se on kiva. Nyt jotenkin ihan uudella tavalla tutustunu siihen, kai sen hyvän keskustelun takia (mistä en kai jaksanu kirjottaa). Ja musta tuntuu et ne kotona tykkää musta tosi paljon, kämppikset ja työntekijät. Tai sit nykyään huomaan sen. Oon iteki ruvennu tykkää ittestäni tosi paljon! Päätin jossain välis, että otan kunnon spurtin itteni kehittämisessä ja aivojumpassa tässä kun J on lomalla. Mä haluun nähä huomaaks se eron (tai siis varmasti huomaa mut mitä sen sanoo, sen mä haluun tietää). Haluun niin kovasti esitellä uutta minää joka on superimpi ja ilosempi :)
Yks työntekijä meilt lähtee, tulee uus tilalle. Ei se kokonaan mee pois mut mä en varmaa kerkee enää näkee sitä täällä asumisen aikana. Se sano et soitellaa viel täl viikol ja tirautetaan kyyneleet. Kyl mä sitä jo vähän oon itkeny. Välitän niin hirveesti kaikista.
Niin ja lääkäri soitti. Itse asiassa lääkärit. Testitulokset tuli, ei mitään tauteja, enkä oo raskaanakaan (sitä pidän kyl ihan mahottomana muutenkin tossa tilanteessa). HURRAA! :) Toisen lääkärin asia oli se et terapian rahotus ei onnistu, ne oli tehny sellasen päätöksen. Lääkäri puhu siitä DKT-ryhmästä mistä joskus aiemminkin. En oo kovin innostunu, mut sanoin et jään pohtii asioita ja soitellaa elokuussa.
Poliisist ei oo kuulunu mitää. Enpä oo saanu sitä tekstiäkään aikaseks. Jossain välissä... stressaan vähän sitä, et jos ajattelen tätä raiskauskeissiä hirveesti, se muuttuu ja ajan kuluessa en muista siitä enää tarpeeks. Mut piinallinen yksityiskohtanen tilitys kuulostaa... piinalliselta.
Mä yritän. Jossain vaiheessa.
Aattelin kirjottaa pidemmän tekstin seksuaalisuudesta, kuinka oon kehittyny ja millä tavalla oon aivojani kiusannu et se on muuttunu helpommaks asiaks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta käytössä. Kerrothan, jos et halua kommenttiasia julkaistavaksi, muuten julkaisen kaikki syynistäni läpi päässeet ja vastailen fiiliksen mukaan.