Aika hurjaa miten joskus oon kirjottanu tosi useesti, ja nyt en melkein vuoteen. Aina välil on käyny mielessä et vois kirjottaa tänne. Oon halunnu kertoo mitä mulle kuuluu mut ei oo tullu kerrottua. Ärsyttää ku blogit hiipuu yhtäkkiä.

Oon siis muuttanu eri paikkakunnalle. En asu enää tuetusti. Mulla menee tosi hyvin. Tai no nyt aavistuksen huonommin, ehkä mä siks taas kirjotan tänne. Mulla on kauhee ikävä tuettuun kotiin jossa oli J ja G ja Halinalle. Oon muutaman viikon ikävöiny. Haluisin niin kovasti käyä G:n kanssa salilla, ja kokeilla millasta ois seurustella Halinallen kanssa.

Tosin nyt kun luin vanhoja tekstejä, huomaan et muistan aika eri tavalla. Ja eri asioita. Muistoja palaa lukiessa mieleen.

Kuinka vaikeeta elämä onkaan joskus ollu.

Nythän mulla ei oo mitään tukikontaktia. Ei terapeutteja, ei lääkäreitä, ei tukihenkilöitä, ei hoitajia, en oo käyny missää juttelee. No, testasin äsken Sekasin-chattia, mikä oliki varmaan eka kontakti ammattilaiseen tyylii puolee vuotee. Puol vuotta sitte kävin kurkkaa etsivää nuorisotyötä.

Hassua ajatella miten paljon on muuttunu. Ja jotkut asiat on pysyny samoina. Niinku tää tyyny mihin nojaan. Niin monesti oon itkeny sitä vasten.

Mitä muutoksia huomaan verrattuna aiempaan (blogitekstit)?
- Oon nykyään ihan supersosiaalinen
-Uskallana puhua monista aiheista, mistä aiemmin en uskaltanu. Esim heittää kaksmielistä läppää, kertoa tunteista (en tosin kaikista), korjata väärinkäsityksiä, sanoa vaikka tuntuu tyhmältä, tutustua ihmisiin, heittää vähemmän tutuillekin vitsiä.
-En tarvii J:tä. Toki se on mielessä usein, ja musta on mukava tietää että se on viestin tai soiton päässä. En koe niin suurta tarvetta ottaa yhteyttä, ku tiiän et se on mahollista. Kävin mä joulun alla kylässäki.
-Seksuaalisuus on vähemmän hankala asia. Mul oli syksyllä kauhee paine päästä neitsyydestä eroon, niin löyty anonyymin somen kautta toinen samanlainen. Tavattiin yks yö ja pantiin. En oo katunu, vaik ei se kovin hienoo ollu. Vähän lässähti et tällastako tää on. Oon jopa puhunu tästä asiasta kavereille, mihin en ois aiemmin ikinä pystyny. Asiat eskaloitu samaan suuntaan yhen tutun kanssa, mut sen kanssa hommasta ei tullu mitään kun se ei mahtunu mun sisälle. Se oli jokseenkin puista touhuu, vaikka ihan jees. Sen jälkeen ei oo seksuaaliset jutut kiinnostanu melkein yhtään.
-Oon myös ihastunu ns normaaliin ihmiseen. About mun ikänen mieshenkilö. Ystävällinen, mukava, tunnollinen ja kaikin puolin kunnollinen ja ekstrana hyvä halaamaan. Rohkaistuin kysymään sitä kahville kun meni pää niin pahasti sekasin siitä et näin unia ja ajattelin koko päivän sitä tyyppiä. Ei lähteny, mut torju smoothiesti. Vieläki ois vähän tunteita, mahiksia ei.
-En oo itsetuhonen. Se on ihan kokonaan jääny. Ei muistikuvia millon oisin tehny itelleni jotain.
-Elämä on aika kevyttä. En väsy siihen et käyn kaupassa, tai et teen ruokaa. Jaksan paljon.


Oon muute löytäny kaverin, joka on tosi huumorintajunen tyyppi. Silläki on jotain ongelmia, niin ymmärretää toisiamme vaikkei ongelmista ookaa nii paljoo puhuttu. Siin on jotain samaa ku J:ssä. Se kuulemma aistii toisten ihmisten tunteita helposti, ja niin oon huomannuki. Mua jäi mietityttää kauheesti, ku tänää sivuttii aihetta seksuaalisuus. Olin viestillä maininnu et se oli mulle joskus nii vaikee asia et halusin tappaa itteni. Se kysy siitä tänää yllättäen. Menin vaikeeks. Se sano et sä menit tosi pieneks. Mulle tuli mieleen J. Sillon menin tosi pieneks, sen seurassa vaikeista asioista puhuttaessa. Tai se siitä sano sillon. Samoilla sanoilla. Mulle tuli joku sama fiilis ku sillon J:n kanssa. Hankala kuvailla. Jotenki sellane et se tajuu ihan hirveen herkästi mun tunteita, ja huomoi ne. Mikä on tosi kuumottavaa, enkä oikein tiiä miten päin olla sillon.

Apua oonpas mä tosi väsyny. Kipasen suihkuun ja nukkuu.

Ehk voisin kirjotella tänne aina joskus. Katotaan nyt. Pääpointti oli se että kivasti menee, olen vielä olemassa :)