Ei oo huvittanu kirjottaa.

Tänään elämä on maistunu puulta. Tai ei oikeestaan miltään. Tai on ollu kivaa. Turhauduin kouluhommiin. Ja sit tuntuu vähä turhalta. Tai siis tyhjältä. Elämä on tylsää ilman jatkuvaa katastrofia.


Mut kyllähän se katastrofi tuli sieltä. En tiedä aiheutinko tän itelleni tylsistyksissäni, en tosiaan tiiä. Se vaan tuli.

Tajusin, et J ei ehkä oo mulle enää niin tärkee. Mua itkettää. Mikä elämässä on idea jos J ei oo tärkein?

Tää on varmaan joku kehityskriisi.